En tiennyt olevani ambidekstra, ennen kuin luin siitä lehdestä (Karjalainen 12.8.). Ambidekstra on molempikätinen ihminen, toisin sanoen vasenkätinen, joka tekee osan toimistaan oikeakätisesti. Joko luonnostaan tai pakotettuna, sillä maailma on edelleen monessa suhteessa oikeakätisten, ja vasurien on sopeuduttava.
Jutusta sain tietää, että kätisyyttä ei nykyään määritellä vain kirjoituskäden perusteella vaan käytössä on monimutkaisempia kriteeristöjä. Ihan tarkkoja määritelmiä ambidekstralle ei ole. Tiedetään, että vasenkätisyydelle altistaa tietty geenimuutos, ja että jos molemmat vanhemmat ovat vasenkätisiä, lapsella on 40 prosentin mahdollisuus periä tuo ominaisuus.
En tiedä sen paremmin isän kuin äidinkään suvusta ketään muuta vasuria kuin itseni. Synnyin kaksosena, mutta sisareni on ehta oikeakätinen. Sen sijaan tuttavapiirissäni on useita vasenkätisiä. Yleensä he ovat minua nuorempia.
Vasenkätiset voi monessa suhteessa rinnastaa homoseksuaaleihin, joita myös on noin 10 prosenttia ihmisistä.
Vanhemmassa sukupolvessa kaikki vasenkätisyys ei näy, koska entiseen aikaan lapset pakotettiin oikeakätisiksi. Vasenkätisyys oli vääräkätisyyttä. Kotiseudullani vasen käsi oli ”mettänpuolimainen”, ja sanonta piti sisällään sen, että vasuri oli muutenkin vähän ”mettänpuolimainen” eli tyhmä.
Näin eivät vanhempani ajatelleet. Sain rauhassa oppia syömään ja piirtämään vasemmalla kädellä. Ensimmäinen opettajanikaan ei yrittänyt pakottaa oikeakätiseksi, vaikka hän sitten toisaalta haukkui kirjoitusjälkeäni, repi kerran laskuvihostani sivutkin, kun kirjoituskäsi oli sotannut pehmeällä lyijykynällä väkerretyt numerot. Itkin kokonaisen välitunnin koulunpihan sireenipuskan suojissa, enkä unohda ikinä sitä häpeää.
Mutta pahempaa oli tulossa. Kun siirryin kolmannelle luokalle toisen opettajan alaisuuteen, jouduin kuriin. Vasen käsi sidottiin selän taakse, ja kynä työnnettiin oikeaan käteen. Se oli ankaraa jo hyvin kirjoittamaan oppineelle kahdeksanvuotiaalle. Sain sellaisia päänsärkykohtauksia, että äiti vei minut kunnanlääkärille, joka määräsi oikeakätiseksi pakottamisen loppumaan heti.
En muista, vaadittiinko minua myös lusikoimaan koulun sopat ja vellit oikealla kädellä, mutta en ainakaan oppinut. Syödessäni olen edelleen täysi vasuri. Mutta lyhyt oikeakätisyyspakko opetti yhden taidon: kirjoittamaan molemmilla käsillä yhtä aikaa, vasemmalla oikealta vasempaan ja oikealla vasemmalta oikeaan. Olipa minullakin jokin kyky, jolla elvistellä.
Yleensä ”mettänpuolimaisuus” oli hankalaa ja erilaistavaa. Aikuisena olen ajatellut, että se kenties vaikutti siihen kaikenkattavaan vastahankaan, jota koko kouluajan tunsin kouluopetusta kohtaan. Vasenkätinen on surkea pallopeleissä, vaikeuksissa vesivärien ja liitujen kanssa, hänen käsialansa huono ja jälki epäsiisti, koska kirjaimet ja kirjoittamisen suunta on tehty oikeakätisille.
Käsityöt ovat vaikeita, sillä oikeakätinen opettaja ei osaa hahmottaa virkkausta, neulomista ja ompelua vasenkätisesti. Entisajan koulussa syy huonoon menestykseen oli aina lapsen, joten kelpaamattomuuden tunnetta riitti.
Vasenkätisyyttä on kuulemma tutkittu vähän, koska se ei tunnu tutkijoita kiinnostavan. Monia vanhoja uskomuksia on kuitenkin mitätöity: vasenkätisyys ei ole kehityshäiriö, vasenkätiset eivät – ikävä kyllä – ole sen luovempia kuin oikeakätisetkään, eivätkä he kuole oikeakätisiä nuorempina. Sekään uskomus ei päde, että vasureilla aina aivojen oikea puolisko olisi hallitseva.
Tapaturma-alttiimpia he saattavat olla, koska joutuvat käyttämään oikeakätisten vempaimia, mutta toisaalta heidän aivonsa ovat oikeakätisiä helpommin muovautuvat eli pystyvät paremmin kompensoimaan aivovauriot. Neurologisten sairauksien yhteydessä on potilaan outojen oireiden syy joskus selvinnyt, kun on käynyt ilmi, että hän on vasuri, joka on pakotettu oikeakätiseksi.
Vaikka vasenkätisten vähemmistö on suuri, 10 prosenttia ihmisistä, maailma on yhä oikeakätisten. Tilannetta ei muuta se, että saksia, silitysrautoja ja joitakin muita työkaluja tehdään myös vasenkätisille. Minä olen ratkaissut ongelmani oppimalla ambidekstraksi. Tietokoneen hiiri on oikealla puolella, virkkuukoukku oikeassa kädessä, neula vasemmassa, veitsi ja sakset vuoroin molemmissa, samoin puhelin. Vasuri oppii luonnostaan sangen pienenä syömään haarukalla ja veitsellä, mutta lusikka pysyy vasemmassa. Ja kynä.
Täytyy myöntää, että minustakin on hassun näköistä, kun ihminen kirjoittaa vasemmalla, vaikka tunnenkin aina lämpimän yhteenkuuluvuuden ailahduksen sen nähdessäni.
Onko vasenkätisyyden historiaa kirjoitettu? Mikä stigma vasenkätisyys on menneinä aikoina ollut? Olisiko minut keskiajalla poltettu noitana? Ajettaisiinko minut paheksuen pois niiden kulttuurien ruokapöydistä, joissa syödään sormin ja joissa oikea käsi on pyhitetty syömiseen ja vasen pyllyn pyyhkimiseen? Joka tapauksessa vasenkätisyys on ollut vielä 50 vuotta sitten vamma, haitta, menneisyydessä jopa pakolla karsittava ominaisuus, kavahdettava luonnottomuus.
Vasenkätiset voi monessa suhteessa rinnastaa homoseksuaaleihin, joita myös on noin 10 prosenttia ihmisistä. Molempien ominaisuus on syntyperäinen, ei hankittavissa, eikä poistettavissa. Molemmat ovat ajan saatossa joutuneet kieltämään ja salaamaan ominaisuutensa, opettelemaan siitä pois, pakottamaan itsensä muuksi kuin perimältään ovat. Syrjintä ja pakkotoimenpiteet ovat toki olleet huomattavasti traumatisoivampia homoseksuaalien kohtelussa.
Kenen tulisi nykyään mieleenkään ryhtyä ”eheyttämään” vasureita, saati rajoittamaan heidän oikeuksiaan yhteiskunnassa? Homoseksuaalien ”eheyttäminen” ja eriarvoistaminen on aivan yhä typerää, tarpeetonta ja julmaa. Homoseksuaalit eivät ole sen enempää vaarallisia, vammaisia, vajaita, syntisiä tai tyhmiä kuin vasenkätisetkään.
Kirjoittaja on Joensuussa asuva kirjailija.