Tilastokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) julkaisemissa työttömyysluvuissa on tänä kesänä ollut poikkeuksellisen iso ero. Tilastokeskus on jopa kertonut työttömyyden vähentyneen ja samaan aikaan ministeriö lisääntyneen.
Kaksi tilastoa ovat yleensäkin poikenneet toisistaan, mutta heinäkuussa ero oli suurempi kuin koskaan, 136 000 työtöntä, kirjoittaa Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen laitoksen blogissa.
Tilastokeskus kertoi, että heinäkuussa työttömiä on 183 000, mutta TEMin mukaan heitä olikin 318 000. Tilastokeskuksen työttömyysprosentti oli 6,6, ministeriön 12,2.
”TEMin lukujen mukaan työttömyys on nyt pahempi kuin koskaan aikaisemmin vuonna 2008 alkaneen talouskriisin aikana, mutta Tilastokeskuksen luvuista voisi päätellä, että mitään erikoista ei ole nyt tapahtunut”, Honkanen kirjoittaa.
Otanta ja rekisteri
Honkasen mukaan Tilastokeskuksen luvut perustuvat otantatutkimukseen, joka vastaa kansainvälisiä, ILOn ja EU:n, suosituksia. Siinä työttömyyden määritelmä on melko tiukka. Henkilön on oltava paitsi työtä vailla ja halukas tekemään työtä, myös aktiivinen työnhaussa. Aktiivisuutta testataan haastattelukysymyksillä.
Työ- ja elinkeinoministeriön luvussa taas on mukana jokainen työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautunut ja sellaiseksi todettu henkilö.
Honkasen mukaan lisäksi kaikki Tilastokeskuksen työttömät eivät ole TEMin mukaan työttömiä. 2000-luvun alussa tehdyssä selvityksessä pääteltiin, että noin viidennes Tilastokeskuksen työttömistä jää TEM:n tilaston ulkopuolelle.
Houkutus painottaa yksilön käyttäytymistä
Honkanen kirjoittaa Tilastokeskuksen lukujen sopivan kansainvälisiin vertailuihin, joissa eri maiden työttömyys määritellään samalla tavalla.
”Ehkäpä myös tietyt (neoklassiset) talousteoreettiset näkökannat, joissa yksilön käyttäytymistä korostetaan, puoltavat tätä tarkastelutapaa.”
Hänen mukaansa keskusteltaessa työttömyyden kustannuksista sosiaali- ja työllisyysmenoina valtion budjetissa, on parempi luottaa TEM:n lukuihin. Nyt hänestä vaikuttaa, että Tilastokeskuksen julkaisema työttömyysluku on saanut hieman liian suuren painon muuhun tietoon verrattuna työttömyyttä käsiteltäessä.
Piilotyöttömiä, työttömyyseläkeläisiä…
Paljonko työttömiä sitten oikeasti on?
Tilastokeskus tilastoi myös piilotyöttömyyttä eli niiden lukumäärää, jotka ovat työtä vailla ja työhön halukkaita etsimättä kuitenkaan aktiivisesti työtä. Heinäkuussa piilotyöttömiä oli 122 000. Tilastokeskuksen työttömät ja piilotyöttömät yhteen laskettaessa päädytään lukuun 305 000.
Honkanen pitää myös TEM:n ilmoittamaa työttömien työnhakijoiden lukumäärää jossain määrin vajavaisena, koska siitä puuttuvat ne, jotka ovat työtä vailla ja jotka olisivat ainakin potentiaalisesti työllistettävissä. Työttömyyseläkkeen saajia sekä työvoimakoulutuksessa ja muissa palkattomissa työllistämispalveluissa oli heinäkuussa yhteensä 69 800 henkilöä. ”Laaja työttömyys” oli siis 388 000.
Työttömiä enimmillään 450 000
Tästä luvusta puuttuvat vielä niin sanotut ryhmälomautetut, jotka eivät tee yksilöllistä ilmoitusta työvoimatoimistoihin. Kyse on kokoaikaisista lomautuksista tai lyhennetyistä työviikoista. Heinäkuussa heitä oli yhteensä 6 800.
Jos ryhmälomautetut otetaan huomioon, oli laaja työttömyys pahimmillaan 450 000 henkilöä finanssikriisin ollessa pahimmillaan talvella 2009–2010.
Nyt Honkasen mukaan eletään työttömyyden pahentumisen aikaa.
”Jos tilastoa ryhmälomautetuista ei oteta huomioon, viime 12 kuukauden keskimääräinen työttömyys on lähellä finanssikriisin huippulukuja, mutta ei niin paha kuin vielä 2000-luvun alussa 1990-luvun laman jäljiltä.”
lehti 