Osataan sitä täälläkin! kuiskaan vieressäni istuvalle Jukka Virtaselle. Yhdessä Kristiina Drewsin kanssa Les Misérables -musikaalin tekstin suomentanut Virtanen on niin imponoitu esityksestä, että ei ole pysyä paikallaan.
Tampereen Teatterissa ensi-iltansa saaneen Les Misérables´in yleisö oli esityksen ensitahdeista aina traagisen kauniiseen loppuun asti ”täysillä” mukana innostuen tuon tuostakin aplodeeraamaan solisteille. Lopuksi yleisö palkitsi erinomaisen ensemblen raikuvin aplodein, seisaalleen nousten. Eikä suotta, esitys oli lähes kaikilta osin musiikin ja näyttämötaiteen suurta juhlaa.
Musikaali on vaikea ja vaativa laji, jonka esitykset laitosteattereissa jäävät luvattoman usein riitasointuisiksi hyörinöiksi saaden katsojan lähinnä kiusaantumaan joskus myötähäpeäänkin. Yksikertaisesti siitä syytä, että parhaimmatkaan näyttelijät eivät aina omaa musikaalin esittämiseen vaadittavia laulu- ja tanssitaitoja. Teatterit tarvitsevat kassamagneetteja, kaunista, romanttista turhuutta, ja sitähän musikaalit tarjoavat menen tullen, siksipä niitä esitetään ahkerasti.
Mutta, nyt Pirkanmaan Broadwaylle kannattaa tulla kauempaakin, sillä tämä maailman suosituimpiin musikaaleihin kuuluva, Victor Hugon romaaniin pohjautuva, Alain Boublilin ja Claude-Michel Schönbergin musikaali on tarkasti ja oivaltavasti ohjattu, ja mikä parasta, hyvien ammattilaulajien, kuoron ja orkesterin voimin erinomaisesti esitetty.
Les Misérables on yksi maailman kuuluisimmista ja esitetyimmistä musikaaleista, näyttämötaiteen klassikko, jonka on nähnyt jo yli 65 miljoonaa katsojaa ympäri maailman.
Victor Hugon romaaniin pohjautuva ”köyhien evankeliumi” sijoittuu 1800-luvun Ranskaan. Se on riipaiseva kuvaus särkyneistä unelmista ja saavuttamattomasta rakkaudesta, intohimosta, uhrauksesta ja katumuksesta. Ajaton ja lumoava kertomus ihmisen selviytymiskyvystä, jos kohta oveluudestakin.
Tarinan keskiössä on entinen vanki, Jean Valjean, jota säälimätön poliisi Javert jahtaa syystä ja syyttä. Valjean otettua huomaansa tehtaassa raatavan Fantinen, orvoksi jääneen Cosette-tytön, tarinaa saa yllättäviäkin käänteitä. Myös Ranskan vallankumous limittyy tarinaan.
Musikaalin ohjaajaksi Tampereen Teatteri on viisaasti valinnut, kokeneen, ruotsalaisen Georg Malviuksen, joka on työskennellyt noin 50 eri maassa, 187 eri produktiossa. Hän tuntee neljättä kertaa ohjaamansa Les Misérables´in erinomaisesti. Malvius on perehtynyt Hugon Kurjien tematiikkaan: köyhälistön asemaan, rikokseen ja rangaistuksen, mielivaltaisuuteen sekä orastavaan vallankumoukseen ja muihin teemoihin oivaltavasti, kuva- ja valokuvataiteen pastisseja näyttämökuvissa säästelemättä.
Pidin myös erityisesti siitä, että hän antaa melodraaman henkilöiden tunnetiloille tilaa, kaikenlaista, musikaaleille tyypillistä kouhotusta vältellen. Tilaa rakkaudelle ja inhimillisyydelle, hyvän ja pahan kamppailulle ja armahtavan kuoleman kohtaamiselle. Ihmisen osalle kaikkien tuulten heiteltävänä ja hänen ratkaisulleen olosuhteiden puristuksessa.
Esitys kulminoituu, lähinnä viemäreissä elävien köyhien epätoivoisen elämän kuvaukseen ja eri yhteiskuntaluokista olevien nuorten lemmentarinaan, uskonnollisuuteen, poliittiseen liikehdintään ja onhan se veijaritarinakin. Vallankumouksen kehittely ja puhkeamien traagisine seurauksineen olisi ehkä kaivannut hieman perustellumpaa käsittelyä.
Musikaalin pääosaa esittää, poliisi Javertia (Sören Lillkung) pakoileva, karannut vanki, Jean Valjean (Tero Harjuniemi). Oopperalaulajana kunnostautunut Harjuniemi tulkitsee riipaisevasti, sopivan arrogantisti ja humoristisestikin Valejeanin rosoista elämää. Miehen teitä ja pohdintaa, miten elää niin, että kuolonhetkellä voisi katsoa elämänsä peiliin näkemästään ylpeänä.
Kaunisääninen, puhtaasti, tarkasti ja tunteikkaasti laulava Harjuniemi tulkitsee sydäntäisärkevän riipaisevasti rehjuisesta rangaistusvangista arvostetuksi porvariksi kehkeytyvän Valjeanin roolin. Laulajana Harjuniemessä on karismaa, näyttelijänä hän on kokemattomampi, mutta se ei haittaa sisäistynyttä ja tarkkaa, ettenkö sanoisi loisteliasta tulkintaa.
Sairastuntuneen, Sören Lillkungin tilalle poliisipäällikkö Javertin rooliin ensi-iltaan pikaisesti rekrytoitu näyttelijäopiskelija Jonas Saari selvisi käsittämättömän hyvin vaativasta roolistaan. Hänen ja Harjuniemen dialogi oli nautittavaa kuultavaa ja katsottavaakin. Kovakasvoista poliisia esittävä, syvällinen ja hyvin laulava Saari on monipuolisesti lahjakas näyttelijä ja laulaja, jolla on kaikki edellytykset edetä näyttämö- ja laulutaiteenkin huipulle.
Mariusta esittävä oopperalaulaja, baritoni Tomi Metsäketo on musikaalirakastajana näyttämöllisesti taitava, hyvä laulaja ja komea kuin mikä, ei haittaa jos kohta lähes kliseinen. Me Virtasen kansa itkeä tihrutettiin Metsäkedon tunnelmoidessa musikaalin suosikkihittien itseoikeutettuna tulkkina.
Hyvin laulaa ja vahvasti näyttelee myös miltei karismaattiseksi nouseva, kapinallinen ylioppilasjohtaja Samuel Harjanne.
Muutoinkin musikaalin tarttuvan, kauniin musiikin tulkitsijoiksi oli rekrytoitu kelpo väkeä, hyvä kuoro ja erinomainen orkesteri.
Virolaisen Ele Millistferin (Fantine) ja ruotsalaisen Sarah Nedergårdin (Cosette) – luonnollisesti kielitaidosta johtuen – aksentit olivat hieman kiusallista kuultavaa, ja kummallakin on hienoisia äänellisiä ongelmia.
Muutoinkin naiset tässä miesten tähdittämässä upeassa esityksessä jäävät hieman statisteiksi, paitsi Saara Lehtonen, joka Époninena tekee esityksen koskettavimman naisroolin rakkauden kaipuussaan ja kuoleman varjossa. Hän laulaa hyvin heittäytyen onnettomasti rakastuneen naisen rooliin jollain tavoin arkisesti, mutta erittäin uskottavasti.
Ilkeät Thérnardierit edustavat esityksen ”yleisöä kosiskelevaa” genreä. Hauskojahan nuo, Ritva Jalosen ja Ville Majamaan pömpöösit hahmot toki kuriositeetteina ovat, mutta vähempikin, ehjää esitystä latistava pyllyn pyöritys ja pikkunokkeluus olisivat riittäneet ainakin laiselleni romantikolle.
Erityismaininnan koskettavassa, tunteisiin vetoavassa esityksessä ansaitsevat lapsiroolien hellyttävän hyvät esittäjät.
Les Misérables. Tampereen Teatteri, päänäyttämö. Victor Hugon romaaniin pohjautuva Alain Boublilin ja Claude-Michel Schönbergin musikaali. Suomennos Jukka Virtanen ja Kristiina Drews, ohjaus Georg Malvius, musiikin johto Jussi Vahvaselkä, lavastus ja puvut Ellen Cairns, koreografia Igor Barberic, valot Palle Palmé, äänisuunnittelu Stanley Lönnqvist ja Sakke Kiiski, naamiointi Johanna Vänttinen.
lehti 