Järjellisiä rakenneuudistuksia, osa 2
Hallitus ryhtyy vihdoin selvittämään sosiaali-ja terveyspalvelujen monikanavaisen rahoituksen purkua. Nyt rahat kerätään samoilta ihmisiltä ensin kunnallisverona ja sitten erikseen valtion veroina ja Kelan sairausvakuutusmaksuina. Kunnat kierrättävät rahat omien palvelujensa lisäksi sairaanhoitopiireille ja yksityisille tuottajille.
Yksikanavaiseen rahoitukseen löytyy helppo ratkaisu. Kerätään sama raha valtion tuloverolla.
Valtio jakaa rahat suoraan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjille. Järjestäjiksi määrätään 15–20 sairaanhoitopiirin tai maakunnan asukkaiden vaaleilla valitsemaa valtuustoa. Rahan jaon voi tehdä kerralla vastuualueen tehtävien ja väestön ikärakenteen sekä sosiaalisten ja terveydellisten olosuhteiden perusteella. Malli kestää asukas- ja asiakasrakenteen muutoksia. Se joustaa myös palvelujen hallinnollisen vastuun ja käytännön tuottajien muutoksissa.
Valtion progressiivisessa tuloverossa ihmisten tuloerot voidaan ottaa huomioon paremmin kuin kunnallisverossa tai sairausvakuutusmaksuissa. Köyhän kunnan asukas ei myöskään joudu maksamaan korkeampaa veroa kuin rikkaan kunnan asukas kuten nyt tapahtuu.
Tärkeintä on, että järjestäjällä on selvät itsenäiset tehtävät ja veroperusteinen rahoituspohja, jonka jaosta määrätään lailla. Näin eduskunta pystyy halutessaan myös vahvistamaan peruspalvelujen osuutta, joka pitäisi mieluimmin jättää peruskuntien työksi. Se toteuttaisi EU:nkin mainostamaa läheisyysperiaatetta.