Peruukkeja, verkkosukkia, paljetteja ja korkeita korkoja. Rivoja eleitä, julkeita katseita, sääriä, rintoja ja muikistelevia huulia. Pikkutyttöjen äänellä esitettyjä ehdotuksia.
Sara Melleri marssittaa esikoisohjauksessaan catwalkille sen naiskuvaston, mikä meitä populaarikulttuurin kuluttajia ympäröi.
Esityksestä saa eniten irti, kun kappaleet, muuvit, eleet, tanssityylit ja poseeraukset ovat tuttuja.
Toisaalta, mikäli ei ole seurannut valtavirtapopin ja erityisesti musiikkivideoiden tyylivirtauksia, näyttäytyvät takapuolen vimmainen vemputus ja vulgäärit eleet juuri niin outoina kuin ne ovatkin.
Pop Slut (Pop Huora) vääntää rautalangasta, kuinka naisen ruumis esitetään muovisena objektina. Mitään uusia oivalluksia esitys ei ainakaan minulle tarjoa, mutta kyllä se viihdyttää ja naurattaa. Erityisesti marraskuussa tällainen poppi-ilottelu on paikallaan.
Kaikki esiintyjät ovat taitavia. Heidi Kirves yllättää laulutaidollaan ja isolla äänellään, mutta joutuu ensi-illassa saamansa selkävamman vuoksi istumaan lähes koko esityksen ajan.
Muut naiset heiluvat hänenkin edestään. Poseeraavat, tanssivat kuin henkensä hädässä, kierivät lattialla ja levittelevät haarojaan. Markku Haussilan koreografia vaatii näyttelijöiltä kuntoa ja notkeutta.
Ooh anna mun tarjoilla sulle
Pop Slut ammentaa tekstinsä ja kuvastonsa suoraan populaarikulttuurista. Sen lähdemateriaalia ovat artistien haastattelut, musiikkivideot ja sanoitukset. Hulvattominta antia ovat biisien suomennokset.
Monen hitin sanat menevät suurin piirtein, että heiluta pyllyäs ja anna se mulle ja anna mun tarjoilla sulle, o-o-aa-yeeh, anna se mulle.
Destiny’s Child -yhtyeen laulussa nainen vakuuttaa tekevänsä ja olevansa juuri niin kuin mies haluaa. Hänen on pakko, koska jos ei suostu täyttämään kaikkia miehen toiveita, joku toinen nainen kyllä suostuu.
Toisaalta esityksen Madonna (Kreeta Salminen) vakuuttaa hallitsevansa seksikästä imagoaan ja käyttävänsä sitä vallan välineenä. Kuinka monelle artistille puolialastomana esiintyminen on tietoinen, vapaa tai ironinen valinta, sitä on tietenkin vaikea erottaa kaikkein puolipukeisten joukosta.
Naurua ja pintakiiltoa
Kun Iina Kuustosen esittämä ”Britney” itkien pyytää, että hänet jätettäisiin rauhaan, yleisö nauraa. Ilmiö on tuttu jokaisen johanna tukiais -tyylisen hahmon kohdalla.
Olisi kiinnostavaa päästä sen naurun taakse. Tutkia, mistä se kumpuaa, millaisista palikoista koostuu. Pop Slut olisi voinut myös kurkistaa musiikki- tai muotiteollisuuden rakenteisiin tai madonna-huora-kuvaston juurille.
Popin ”seksijumalattaret” eivät rakenna itsekseen omaa julkista kuvaansa. Kuka lopulta nauraa matkalla pankkiin, sitäkin esityksessä olisi voinut hieman raottaa.
Valitettavasti Pop Slut ei pääse analyysissään kovin syvälle.
Jos esityksen käsikirjoitus ja analyysi olisi viety samalle tasolle kuin esiintyjistä loistava into, voima ja taito, olisi Pop Slut napakymppi. Nyt se on napakoru: viihdyttävää ja kiiltävää bling blingiä.
Pop Slut. Ohjaus ja käsikirjoitus: Sara Melleri. Esiintyjät: Iina Kuustonen, Annika Poijärvi, Heidi Kirves, Kreeta Salminen ja Rosanna Kemppi. KokoTeatteri 19.12. saakka.
lehti 