Isosisko Fizer Boa, 20, lähti ensimmäisenä kotikylästään Pohjois-Ghanasta pääkaupunkiin Accraan ja
pestautui torille kantajaksi. Pian kaksi nuorempaa sisarta keskeytti koulunsa ja lähti perään, sillä viljelijäperheen tulot eivät enää riittäneet koulumaksuihin.
Kansalaisjärjestöjen mukaan maalaistyttöjä on Accrassa ja toisessa etelän suurkaupungissa Kumaissa yli 80 000. Heitä luonnehditaan ympäristöpakolaisiksi, sillä maaseudun perheet eivät pysty elättämään lapsikatraitaan oikuttelevan sään oloissa.
– Pohjoisen vitsauksina ovat sateiden vähyys, maan hedelmällisyyden heikkeneminen ja jopa 47 asteeseen kipuavat lämpötilat, sanoo tohtori Wilson Dogbe Savannahin maataloustutkimuslaitokselta. Hän panee viljelijöiden elämän vaikeutumisen ilmastonmuutoksen tiliin.
Kaupunkeihin lähetetyt tytöt ovat pääosin 18–30-vuotiaita. He koettavat ansaita kotiväelle rahaa tavaroiden ja veden kantajina, katukauppiaina tai baariapulaisina.
Pohjois-Ghanassa toimivan Norsaac-järjestön johtaja Mohammed Awal sanoo tyttöjen joutuvan kaupungissa sekä sään että muiden vaarojen armoille, sillä moni viettää yönsä taivasalla rekka-autojen parkkipaikoilla.
– Moni kotiin palaava tyttö on saanut sukupuolitaudin, ja raskaana olevat eivät pysty jäljittämään lapsen isää tai hankkivat puoskaroidun abortin, hän summaa.
uutiskirje 
