Jean-Paul Sartren kirjoittama näytelmä Suljetut ovet sijoittuu helvettiin. Siellä kolme toisilleen entuudestaan vierasta ihmistä joutuvat jakamaan saman tilan keskenään.
Helvetissä ei nukuta, huoneesta ei ole ulospääsyä, eikä siellä ole peilejäkään, ainoa tapa peilata itseään on alistua toisten arvioitavaksi. Vähitellen kolmikon täytyy tutustua toisiinsa, tunnustaa syntinsä ja pyrkiä löytämään jonkinlainen tasapaino omien ja toisten tekojen suhteen. Kukin on valmis puolustamaan omia tekojaan ja tuomitsemaan toisten teot.
Joseph Garcin (Matti Riikonen) haluaa esiintyä pasifistisena sankarina, joka ammuttiin vakaumuksen tähden. Estelle Rigault (Milja Vojinovic) esittää olevansa uhri, miesten pyöriteltävänäkin hän on säilyttänyt oman hyveellisyytensä ja Inés Serrano (Suvi Lahdenmäki) piilottaa kaiken todellisen kyynisyytensä taakse. Heistä jokainen on kuitenkin päätynyt helvettiin ja ennen pitkää totuus on pakko tunnustaa – myös itselleen.
Kukin on valmis puolustamaan omia tekojaan ja tuomitsemaan toiset.
Kaikki hahmot horjuvat syyllisyytensä molemmin puolin. Välillä he ovat valmiita tunnustamaan mitä vain ja seuraavassa hetkessä ihmettelevät, tuomitaanko heidät vain yhden teon tähden. Suurimman osan ajasta he ovat kyvyttömiä näkemään, että kyseessä ei ole vain yksi teko, vaan siihen johtaneet teot.
Helvetti on muut ihmiset
Tiettyyn pisteeseen saakka heillä on myös kanava nähdä taakse jääneeseen maailmaan, siihen kuinka heidät unohdetaan, korvataan tai ymmärretään väärin. On turha taistella menneisyyttä vastaan, sitä ei voi enää muuttaa ja tulevaisuutta ei ole.
Vaikka elämästä onkin mahdollista karata, helvetistä ei ole ulospääsyä. Jokainen siellä olija takaa toiselleen palan henkilökohtaista helvettiä. Sillä kuten Garcin lopulta toteaa: ”Helvetti, se on muut ihmiset.”
Itsetutkiskelun lähde
Suljetut ovet on hyvin intensiivinen näytelmä ja sellaisena Kultsakin sen tarjoilee. Näyttelijöiden, erityisesti Matti Riikosen ja Suvi Lahdenmäen intensiteetti onkin lähes käsin kosketeltavaa silloin, kun he suuntaavat sanansa kaukaisuuteen tai suoraan yleisölle.
Ikävä kyllä sama kemia ei tunnu pelaavan kovinkaan tasaisesti näyttelijöiden välillä. Vaikka näytelmä muuten kulkee notkahtelematta eteenpäin, on hahmojen väliin jäänyt näkymättömiä seinämiä, joiden ylittäminen tuottaa näyttelijöille välillä selkeitä vaikeuksia.
Suljetut ovet on itsetutkiskelun lähde, joka saattaa hyvinkin tarttua yleisöönkin. Vaikka Sartren teksti itsessään ei ole mikään välipala, onnistuu Kultsan sovitus tekemään siitä kuitenkin sangen helposti pureskeltavan, ilman että yleisöä aliarvioitaisiin.
Teatteri Kultsa: Suljetut ovet. Käsikirjoitus: Jean-Paul Sartre. Suomennos: Marja Rankkala. Ohjaus: Jukka Hurjanen. Rooleissa: Matti Riikonen, Suvi Lahdenmäki, Milja Vojinovic, Pekka Hurjanen.
uutiskirje 
