Näyttää siltä, että naisten, kastittomien ja etnisten vähemmistöjen asema on vaalien jälkeen heikompi kuin ennen niitä.
Edellisten vaalien ehdokasasettelussa puolueet olivat antaneet jonkin verran parempia asemia aiemmin syrjityssä asemassa olleille ryhmille, mutta näissä vaaleissa valtaa ei samalla tavalla jaettu äänettömille, vaan puolueiden johto piti siitä tiukasti kiinni jakaen sitä kaltaisilleen rikkaille yläkastisille miehille.
Kuningasvallan kaatamisen jälkeen valitussa Nepalin perustuslakia säätävässä kokouksessa ja parlamentissa pyrittiin turvaamaan tasapuolinen edustus asettamalla kiintiöt niin naisille, kastittomille kuin etnisille vähemmistöille.
Varakkaat yläkastiset miehet jättivät muut jalkoihinsa.
Politiikan käytäntö on kuitenkin murentanut toiveita todellisesta tasa-arvosta. Ensimmäiseen perustuslakikokoukseen valitut naiset ja kastittomat saivat huomata toistuvasti jäävänsä eliittiin kuuluvien miesten jalkoihin.
Muodolliset kiintiöt eivät riittäneet muuttamaan politiikan todellisuutta, varsinkin kun monet perustuslakikokoukseen valitut naiset ja kastittomat olivat pääpuolueiden poliittisten koneistojen vallan ja puoluekurin alla, eikä heillä ole ollut mahdollisuutta toimia omista lähtökohdistaan.
Naiset listan koristeina
Marraskuussa pidetyissä uusissa perustuslakikokouksen vaaleissa naisten ja kastittomien syrjäyttäminen tapahtui jo ehdokasasettelussa. Tärkeänä pidetyssä enemmistövaalissa naisehdokkaiden osuus jäi alle 10 prosentin.
Ensimmäisessä perustuslakia säätävässä kokouksessa vaikuttaneita aktiivisia naispoliitikkoja jätettiin syrjään puolueiden ehdokaslistoilta. Monet ehdolle päässeet naisehdokkaat oli myös jo etukäteen tuomittu tappioon asettamalla heidät puolueiden kannalta hankalimpiin vaalipiireihin.
– Naisille annettiin huonoja vaalipiirejä, sellaisia, joissa puolueella on heikot mahdollisuudet ja matala kannatus, kertoo tasa-arvokouluttaja Manju Thapa tavoista, joilla naisia on estetty etenemästä politiikassa.
– Puolueet myös sopivat keskenään, että tärkeimpien poliitikkojen, esimerkiksi puolueiden puheenjohtajien vaalipiireihin muut puolueet asettavat heikkoja vastaehdokkaita. Usein näihin paikkoihin asetettiin heikkoja naisehdokkaita, Thapa jatkaa.
– Tämän tarkoitus on ollut saada puolue näyttämään siltä, että naisia on ehdolla, mutta todellisuudessa useimmilla ei ollut mitään mahdollisuuksia.
Enemmistövaalin tuloksena valitun 240 edustajan joukkoon onnistuikin pääsemään vain 10 naista ja kaksi kastitonta. Naisten osuus Nepalin väestöstä on miehiä suurempi miesten runsaan ulkomailla työskentelyn vuoksi ja kastittomiakin on eri lähteiden mukaan kymmenestä kahteenkymmeneen prosenttiin väestöstä.
Vähemmistöjä enemmistö
Vaikka puolueiden suhteellisen vaalin tuloksen mukaan nimeämien 335 edustajan pitäisi tasapainottaa tilannetta, näyttää siltä, ettei laissa määritelty 33 prosentin naiskiintiö toteudu.
Naisten ja kastittomien edustuksesta käyty kamppailu heijastaa osaltaan laajempaa taistelua kansalaisoikeuksista.
Nepalin väestöstä alle 30 prosenttia on yläkasteihin kuuluvia nepalinkielisiä. Muut ryhmät, niin kastittomat, tiibetiläissukuiset etniset vähemmistöt kuin alankoalueiden vähemmistökieliä puhuvatkin, ovat Nepalin valtion synnystä 1700-luvulta lähtien olleet syrjässä poliittisesta vallasta.
Varsinkin kastittomille syrjintä on arkipäiväistä niin koulutuksessa, asunnonhaussa kuin työelämässäkin. Heikoimmassa asemassa ovat kastittomat naiset, joista monet ovat pakotettuja elättämään itsensä prostituutiolla.
Yläkastisetkin naiset joutuvat kuitenkin kamppailemaan tasaveroisista oikeuksista esimerkiksi perintöön tai lastensa huoltajuuteen. Lainsäädännöstä huolimatta lapsiavioliitot ja sukupuolittunut väkivalta ovat myös laajamittaisia ongelmia.
lehti 