Väinö Linna on kertonut, että palattuaan sodasta syksyllä 1944 hänen koko omaisuutensa, armeijan antama nuhjuinen sotilaspuku, oli hänen päällään. Nyt 70 vuotta myöhemmin Suomeen saapuu EU:n elintasokilpailurintamilta ihmisiä, joilla ei ole muuta kuin ryysyinen köyhyytensä.
– Tavaralla on myyntiarvo, käyttö-, näyttö-, vaihto- ja vakuutusarvo, onko minulla mitään arvoa? Tämä on ydinkysymys TTT:n Kellariteatterin Tuomas Kyrön romaaniin perustuvassa näytelmässä Kerjäläinen ja jänis.
Kysymyksen esittää ihmiskaupan uhrina Suomeen saapunut romanialainen kerjäläinen Vatanescu (Juha-Matti Koskela). Hänen ”työnantajansa” Jegor (Laura Alajääski) antaa selkeän työkuvauksen ja työsopimusehdot. Hänelle kerjäämisen tuotoista 75 prosenttia, sinulle 25. Työaikaa, lomia enempää kuin sosiaaliturvaakaan ei ole. Työskentelypaikka on Helsingissä makkaratalon edustalla. Olet osa globaalia verkostoa, joka pitää sinua silmällä.
Vatanescun ainoana haaveena on tienata sen verran, että saisi ostettua pojalleen nappulakengät ja voisi palata sen jälkeen takaisin kotiin. Asiat menevät juuri päinvastoin. Vatanescu karkaa, kohtaa puistossa haavoittuneen jäniksen. Erilaisten vaiheiden hän kautta päätyy jäniksen (Laura Alajääski) kanssa Lappiin marjanpoimintaan.
Jäniksen vuosi
Toisin kuin Arto Paasilinnan 40 vuoden takaisen romaanin Jäniksen vuosi toimittaja Kaarlo Vatanen, Vatanescu pakenee olosuhteiden pakosta, henkensä edestä. Kulkuri on matkalla omasta tahdostaan, mutta irtolainen, kerjäläinen ja pakolainen ei. Heille ei kaiu vapauslaulut.
Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis syntyi alun perin kuunnelmaksi, ja ilmestyi 328-sivuisena romaanina syksyllä 2011. Se esitettiin Teatteri Jurkassa Laura Jäntin dramatisoimana 2012.
Kyrön tekstin lyhyet, aforistiset lauseet toimivat kuunnelmana erinomaisesti, kuten Antti Litjan esittämä Mielensä pahoittaja. Teatterin lavalla asia on hieman toisin. Sketsinomaiset henkilöt eivät ehdi sisäistyä katsojalle, he tulevat nopeasti ja loikkaavat kuvasta pois jäniksen tavoin. Tässä on se kertomuksen ja näytelmän, korvan ja silmän ero vaellustarinaa kerrottaessa.
Näyttelijöillä pukusiirrettä riittää, sillä muilla kuin Vatanesculla on useita rooleja, Emmi Kaislakarilla peräti kaksitoista. Maailmanpolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat sairauksien parantaminen ja ristiriitojen ratkaisemistaitojen kehittäminen. Sovitaan, että Kerjäläinen ja jänis -näytelmä on yksi askel tätä päämäärää kohti. Menestyyhän Vatanescu lopulta perinteiseen ryysyistä rikkaaksi tyyliin, vaikka totuus ongelmien poistamiseen tuskin löytyy katsomalla kaihoisasti rintamamiestalon ikkunasta sodanjälkeiseen työteliäiseen jälleenrakentamisen aikaan.
Halpamyynnin demokraattisuus
Vaikka Kerjäläinen ja jänis on aikuisten satu, ajankohtaisuuden kipeydessään sen teemat avautuvat moneen ilmansuuntaan. Vahvistaahan oikeisto EU:ssa ideologiaansa itse aiheuttamiensa ongelmien varjolla. Sairauden syyn aiheuttaja ja sairauden levittäjä heiluu päällepäsmärinä, ylilääkärinä ja makutuomarina jaellen ohjeita aiheuttamiensa sairauksien uhreille.
Hitlerhän totesi, että suuret kansanjoukot lankeavat helpommin suureen kuin pieneen valheeseen. Vatanescu on tämän nykyisen globaalin suurvalheen perusuhri kymmenien miljoonien kaltaistensa tavoin.
Tämä oikeiston junailema tuhansien miljardien eurojen verotulojen menetysfarssi valtioilta keinottelijoille on lyönyt köyhälistön ällikällä, eivätkä työn orjatkaan osaa oikein nousta tästä uusliberalismin sorron yöstä. Kerjäläinen ja jänis -näytelmän Vatanescu tämän oikeiston mustan farssin uhrina on tästä näkökulmasta nappiin osunut valinta.
Onko Tavallisten Ihmisten Puolueen (TIP) puheenjohtaja Simo Pahvi karikatyyri Timo Soinista, sen katsoja saa päättää mielensä mukaan. Taloudellisesti hän hyväksyy asioita, joita ovelasti yrittää ideologisesti torjua.
Työvoimavirkailija Usko Rauteen (Emmi Kaislakari) lakoninen toteamus, että halpamyynnissä demokratia toteutuu kiistämättömimmin, on paljon puhuva totuus globaalista maailmasta.
Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatteri: Kerjäläinen ja jänis. Perustuu Tuomas Kyrön romaaniin Kerjäläinen ja jänis.
Dramatisointi: Laura Jäntti. Ohjaus ja sovitus; Snoopi Siren. Laulut: Jarkko Martikainen. Lavastus ja pukusuunnittelu: Tiina Hauta-aho. Kampausten ja maskien suunnittelu: Pia Kähkönen. Valo-, ääni- ja projisointisuunnittelu sekä videosuunnittelu: Juha Haapasalo ja Ilari Kellokoski.
Rooleissa: Juha-Matti Koskela, Laura Alajääski, Emmi Kaislakari, Jaana Oravisto. Ensi-ilta oli 21.1.2014.
uutiskirje 
