Suomalaisisien tekemää teatteria

Alussa oli kahden näyttelijän henkilökohtainen ja yhteinen kokemus.

– Meillä molemmilla oli pienet lapset, olimme jatkuvasti kaatoväsymyksessä ja kotirintamamiehen arjen syövereissä. Ajatus oli tehdä siitä esitys, kertaa näyttelijä Timo Ruuskanen ajatuksia muutaman vuoden takaa.

– Meidän pitää hoitaa vanhoihin sukupuolirooleihin kuuluvat asiat, mutta myös uusi miehen rooli: pestä pyykit ja laittaa ruokaa, hoitaa lapset, antaa vaimolle omaa aikaa, ymmärtää ja olla läsnä. Tuukka huomasi, että samat teemat löytyvät Juoksuhaudantie-kirjasta.

Esitystä on työstetty pitkään ja se muuttuu koko ajan.

– Kun aloitimme esityksen tekemisen, lapseni olivat pienempiä. Silloin kuvaus miehestä joka aamuyöstä kantaa korvatulehduskierteessä olevaa lasta, tuntui kauhean tärkeältä. Nyt puhutteleekin mies, jonka pohtii tyttären kasvua nuoreksi naiseksi.

Ruuskasen klovnikollega Tuukka Vasama avaa prosessia lisää:

– Hahmojemme kaikupohja olemme me itse. Sitä myötä kun elämäntilanteemme muuttuu kotona, muuttuu myös se mitä teemme näyttämöllä.

– Teatteriklovneriaan sopii hyvin se, että työskennellään tunnetun teoksen kanssa, jolla on kollektiivinen resonanssipinta. Että ihmisillä on teoksesta jo jonkinlainen käsitys tai siihen jonkinlainen suhde.

Aiemmin RedNoseClub-ryhmä on tehnyt esimerkiksi Hamletin, jossa klassikko palasteltiin uuteen järjestykseen, tutut teemat säilyttäen.

Sanoista tekoihin ja sanoihin

”Modernin miehen taakka” on myös kirjailija Hotakaisella tuttu. Hän kertoo hahmotelleensa Juoksuhaudantiessä mieskuvaa, johon on kasvanut, mutta joka edelliselle miespolvelle on vieras.

– Päähenkilö Matti Virtasessa on minua makaronilaatikon resepti ja se, että lasten hoitaminen ja ruoan laitto sujuvat, kun olen paljon kotona ollut. Sanoin silloin ja niin ajattelen yhä, että kirjoitin romaanihenkilön, josta pidän, mutta jota en halua koskaan tavata.

Virtasella nimittäin karkaa mopo lapasesta. Talon hankkimisesta tulee hänelle pakkomielle.

– Juoksuhaudantie on tyyppiesimerkki siitä, ettei kirjoittaessaan voi aavistaa, mikä aihe ihmisiä kiinnostaa. Mutta siitä tuli kuitenkin minun kuuluisin kirjani.

– Talon hankkiminen ei ole ajattomuutta, mutta tunteiden muuttaminen teoiksi ehkä on. Ainakin omassa elämässäni. Puoliso saattaa hämmentyä, että mitä helvettiä sä tommosen sohvan oot ostanut. Vastaan, että se on semmoinen ele.

Kari Hotakaisen mielestä ei pidä siirtyä sanoista tekoihin, vaan sanoista sanoihin.

– Kun sanoo, niin ei tarvitse sitä sohvaa hankkia.

Komiikkaa traagisista aineksista

Kahden klovnin esitys on Kari Hotakaisen mielestä onnellinen kohta Juoksuhaudantien historiassa.

– Kirjoittaessani kulma tähän aiheeseen oli äärimmäisen koominen. Tragedioita tästä on jo tehty.

Kirjailija on antanut työryhmälle vapaat kädet tulkintaansa. Hän sanoo olevansa iloinen, jos tarina irtoaa lähtöalustastaan.

– Toivon, että se olisi liikuttava ja vähän hullu ja omakohtainen näille tekijöille-

Komiikastaan huolimatta Hotakainen ei itse pidä itseään humoristina, vaan ”estyneenä perheenisänä, joka kirjoittaa”.

– Kun on tyhjä ruutu ja ollaan tilanteessa, jossa pitää alkaa kuvata maailmaa, yritän päästä tilaan, jossa mulla ei ole mitään mielipidettä siitä, onko maailma humoristinen vai traaginen vai jotain muuta.

– Yritän kuvata maailmaa niin, että kuva olisi täyteläinen. Ilman huumoria se on mahdollinen, mutta aika harvinaista se on.

Komiikka perustuu Hotakaisen mukaan usein siihen, että ”sinä katsot, kun minulle käy huonosti”.

– Minä katsoin miten Matti Virtaselle käy ja päätin että oikein todella huonosti, lisäsin niitä kierroksia.

Kaikkien kuuluisien fiktiohenkilöiden ajattomuus perustuu siihen, että ne tunnistaa.

– Että näin olisi voinut käydä minulle tai että toihan on mun eno! Shakespeare ei tuntenut minun enoani, mutta aavisti kuka enoni on.

Matti Virtasen Suomen tavallisin nimi kertoo juuri siitä: tämmöinen sekoaminen on mahdollista meille kaikille.

Puhuvat ja laulavat klovnit

– Klovni yhdistetään usein sirkusmiljööseen, mykkään komediaan ja mimiikkaan. RedNoseClub on kuitenkin tuonut puheen klovneriaan. Teatteriklovneria on uusi laji, vaikka sen taustalla onkin vanha perinne, Juoksuhaudantien ohjaaja Otso Kautto kertoo.

– Hotakainen kirjoittaa klovnikieltä, lyhyttä ja toteavaa. Hotakaisen havainnot maailmasta ovat tarkkoja siivuja, hän on melkein klovni itsekin, sanoo Timo Ruuskanen.

Myös elävällä musiikilla on Juoksuhaudantiessä keskeinen rooli. Klovnit soittavat ja laulavat rock-klassikoita Neil Youngista U2:een ja Johnny Cashiin.

Aapisena Juoksuhaudantie

Esityksen tekoprosessiin liittyy eräs erikoinen käänne: Klovnien oli opeteltava puhumaan näyttämöllä suomea. Aapisena toimi Juoksuhaudantie.

– Olemme työskennelleet ranskalaisen Philip Boulayn kanssa englanniksi. Hän työskentelee mielellään vieraalla kielellä, koska se tuottaa puheeseen tietynlaisen esteen ja etäännyttää kielen puhujasta kauemmaksi, Tuukka Vasama kertoo.

– Se myös pelastaa nokkeluuksilta. Tämä ei perustu verbaaliheittoihin kuten improvisaatioteatteri usein.

Juoksuhaudantiessä näyttelijöillä haasteena on ollut oppia esiintymään suomeksi, mutta säilyttää samalla neitseellinen suhde kieleen.

Vasaman mukaan klovneilla on fokuksessa se, miten asiat sanotaan.

– Välillä suusta tulee kirjailija sorvaama kaunis esine, täydellinen lause. Välillä jäädään kiinni yksittäiseen lauseeseen virheen kautta ja toistellaan sitä. Jäädään maistelemaan kieltä, sitä miten se soi.

Hauras onni ja eron pelko

Esityksen dramaturgia syntyy työryhmän mukaan joka esityksessä uudelleen.

– On sovittu tietyistä asioista tai kohtauksista, jotka toistuvat. Mutta ne linkittyvät toisiinsa aina uudella tavalla. Yksittäinen virhe, pieni horjahdus tai katsomosta kuuluva naurahdus saattaa heilauttaa kokonaisuutta ihan uuteen suuntaan, kertoo Tuukka Vasama.

Ohjaaja Kautolle tämä tarkoittaa sitä, ettei harjoituksissa ole tylsää.

– Käytännössä klovneja ei voi ohjata. Olen ollut valmentajan ja kovalevyn asemassa. Kun klovnit improvisoivat, minun tehtäväni on muistaa mitä tapahtui, jotta tilanteet voidaan yhdessä purkaa.

Perusrakenne on se, että molemmat esittävät Matti Virtasta. Ja myös kaikkia muita henkilöitä.

– Mutta ei niin, että näyttelijät Ruuskanen ja Vasama esittävät näitä kaikkia henkilöitä, vaan klovnit Zin ja Mike esittävät, selventää Kautto.

– Me kerromme kaksi tarinaa. Toinen on se Hotakaisen kirjoittama ja toinen se, miksi juuri nämä ihmiset kertovat juuri tämän tarinan.

Tarinan painotukset vaihtelevat. Jotkut keskeiset teemat kuitenkin pysyvät esityksestä toiseen. Yksi niistä on eron pelko.

– Olemme kaikki perheellisiä eikä kukaan meistä ole eronnut, sanoo Tuukka Vasama.

– Tässä tarinassa onnellisuus on haurasta, on paljon hahmoja, jotka koettavat väkisin ylläpitää onnea.

– Kamppaillaan onnen mielikuvan ylläpitämiseksi. Siinä on sekä lohdutonta surumielisyyttä että yltiöpäistä optimismia, sanoo Otso Kautto.

Kari Hotakainen ja työryhmä: Juoksuhaudantie. RedNoseClub, Teatteri Quo Vadis. Esitykset Teatteri Avoimissa ovissa, Erottajankatu 5. Ensi-ilta 24. tammikuuta.

Esitys vierailee myös Tampereen työväenteatterissa ja Lahden kaupunginteatterissa.