Jos teatteriesitys ylittää tietyn arvostelukynnyksen, voiko sitä sen jälkeen arvostella totuudenmukaisesti? Tämän kysymyksen eteen joutuu Tampereen Teatterin uutuusnäytelmän Jatkuvaa kasvua nähtyään.
Kyseisessä esityksessä kaikki tuntuu lonksahtavan paikoilleen heti alun mystisestä rahanpalvontaa kuvaavasta tanssikohtauksesta lähtien.
Tällaisen teatterivalloittajaksi ei tarvita glamouria tihkuvaa Gary Grantia, siihen riittää perusinsinööri Antero Alapylpyrä (Tom Lindholm). Hänen perushaaveenaan on hankkia perheelleen Tampereelta omakotitalo, jonka pihalla voi kesäisin grillata.
Antero työskentelee suunnittelijana globaaleilla markkinoilla pelaavassa nosturiyrityksessä ja haasteet ovat sen mukaiset. Maailman päivittäistavaramarkkinoille ilmestyy päivittäin noin tuhat uutta tuotetta. Tässä jatkuvan kasvun imussa pitäisi Anteronkin innovatiivisesti pärjätä ja pysyä mukana yhä kiihtyvämmässä menossa.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Anteron haaveiden ja globaalin markkinatalouden välillä on ammottava kuilu, eikä kuilun yli yhdistävää siltaa todellisuuden raadollisuudessa ole löydettävissä. Kaikki on sattuman kauppaa, mutta sattuma osoittautuu lopulta Anterolle suopeaksi, vaikka suuri kohtalo on merkinnytkin askelmerkit toisin kuin Antero on itse ajatellut.
Rahaa tyhjästä kuin Neuvostoliitossa
Ohjaaja Mikko Kanninen huomauttaa, että Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kiinassa, Japanissa ja Englannissa keskuspankit ovat painaneet vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisenä aikana tyhjästä virtuaalirahaa yli kuusi tuhatta miljardia euroa vastaavan summan, joka on 120-kertainen Suomen valtion vuosibudjettiin verrattuna.
Tämä tyhjästä luotu uunituore raha valuu suoraan monikansallisille liikepankeille, joita näin rohkaistaan ottamaan lisää riskejä siinä toivossa, että saataisiin aikaan uutta kasvua. TE-keskuksen kurssien jälkeen myös Anterolle alkaa tulvia lainarahaa hänen kehitellessään liikeideaansa, nakkikioskia.
Maailmassa on siis liikkeellä moninkertaisesti enemmän rahaa kuin on ostettavaa tai sijoitettavaa. Tilanne muistuttaa Neuvostoliiton loppuaikoja, jolloin NKP:n keskuskomitea määräsi 25 miljoonan tuotteen hinnat, vaikka kyseisiä tuotteita ei välttämättä edes ollut kuluttajan ulottuvilla päivittäistavarakaupassa.
Jatkuvan kasvun myytit
Jatkuva kasvu on yksi omituisimmista talousteoreetikoiden kehittelemistä myyteistä tiellämme taloudelliseen onneen ja vapauteen, jossa jatkuvasti voisimme kuluttaa yli kaikkien tarpeidemme ja luonnon realiteettien.
Jatkuva kasvu aiheuttaa Antero Alapylpyrällekin välillä katkokävelyä liiallisen downshiftaamisen vuoksi, jota hän harjoittaa innovaatiohirmu Paavo Meisselsonin (Ville Majamaa) kanssa.
Monetaristisessa kapitalismissa kansalaiset, yritykset ja valtiot yritetään saada velkaantumaan pankkien ja sijoitusrahastojen velkaorjiksi, jotta raha poikisi rahaa rahasta, eikä tuottavasta työstä, koska tuottava työ tuottaa suotuisissa olosuhteissa keskimäärin vain noin kolmen prosentin pääoman lisäyksen vuosittain.
Anteron kanssanäyttelijöillä on kova urakka suoriutua lukuisista roolihahmoistaan. Mainiolle Esa Latva-Äijölle lankeaa peräti viistoista roolisuoritusta, jotka sujuvat toinen toistaan paremmin. Tuija Ernamolle neljätoista samoin tuloksin.
Mari Turunen vaimona ja saneerattuna sairaanhoitajana on vertaansa vailla oleva persoonallinen näyttelijä. Erityisen säväyttävän roolin hän tekee Messukylän vanhassa rapistuneessa kirkossa roikkuvana turhautuneen Jeesuksena.
Esitys kulkee sujuvasti kuin aikoinaan Timo Mäkisen huristelut Morris-Minillä Monte-Carlon rallissa.
Jos Jatkuvaa kasvua ei ole tämän kevään teatterikauden hittituote, niin mikä sitten? Esitys tarjoaa ratkiriemukasta viihdettä ja rautaista yhteiskuntakritiikkiä synkästä rahanahneuden todellisuudesta samassa paketissa.
Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämö: Jatkuvaa kasvua.
Käsikirjoitus: Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä.
Ohjaus ja musiikki; Mikko Kanninen. Lavastussuunnittelu; Marjatta Kuivasto.
Pukusuunnittelu; Mari Pajula. Valosuunnittelu; Tuomas Vartola, Äänisuunnittelu; Jouni Koskinen. Videomateriaali; Joonas Tikkanen.
Koreografi; Elina Pirinen, maskit ja peruukit; Kirsi Rintala.
Rooleissa: Tom Lindholm, Tuija Ernamo, Mari Turunen, Ville Majamaa, Esa Latva-Äijö.
Ensi-ilta oli 6.2.2014.
uutiskirje 
