Chaplin – Kulkuri ja yhteiskuntakriitikko

Sata vuotta sitten syntyi elokuvan historian rakastetuin hahmo, Charles Chaplinin kulkuri.

Helsingin taidemuseon Chaplin kuvissa -näyttely kertoo valokuvin, tekstein ja elokuvakatkelmin Chaplinista elokuvantekijänä: kulkurihahmon synnystä äänielokuvan tuloon. Esillä on muun muassa yli 200 valokuvaa kuvaustilanteista ja kulissien takaa.

Esillä on muun muassa Chaplinin Sidney-veljen kuvaama otos Diktaattori-elokuvan filmauksista 1930-luvun lopulta.

Koko näyttelytilassa on vanhan ajan elokuvateatterin tuntu punaisine mattoineen.

Näyttelyssä voi myös itse eläytyä pikku kulkurin hahmoon. Tarjolla on knalleja ja silintereitä, meikkejä, paitoja ja henkseleitä ja tietysti ne tärkeimmät: irtoviiksiä. ”Pukeudu ja ota kuva” kehottaa teksti seinällä.

Chaplin-ilmiö on Suomessakin ollut vahva, mistä kertovat näyttelyn suomalaiset elokuvajulisteet, lehdet ja valokuvat.

Monitaituri yhdisti yksityisen yleiseen

Charles Chaplin oli uskomaton monitaituri: hän näytteli, ohjasi, käsikirjoitti ja tuotti, jopa sävelsi musiikkia elokuviinsa.

Kabaree-näyttelijänä aloittaneen Chaplinin menestyksen salaisuus piili kyvyssä yhdistää yksityinen yleiseen. Pienen ihmisen arki sai Chaplinin elokuvissa taustalleen suuria, historiaa ravistelevia tapahtumia.

Kahden maailman yhdistelmä näkyi myös kulkurin hahmossa, joka oli samaan aikaan nuhjuinen maankiertäjä ja gentlemannin tavat ja arvokkuuden omaava maailmanmies.

Vaikka hahmoa rakastettiin, julkisuuden henkilönä Chaplin sai osakseen ankaraa arvostelua. Ensimmäisen maailmansodan aikana häntä parjattiin asevelvollisuuden välttelijäksi.

”Patriotismi on suurinta mielipuolisuutta, jota maailma on kärsinyt”, Chaplin itse totesi.

Yhä ajankohtaisempi kriitikko

Charles Chaplin toi elokuvissaan esiin poliittisia näkemyksiään.

Kultakuume (1925) näyttää kapitalismin synnyn ja ja 1920-luvun ”nousukauden” illusorisuuden. Kaupungin valot (1931) kuvaa rappioitunutta keskiluokkaa, Nykyaika (1936) koneistumisen ja automatisaation vaikutusta työhön ja työllisyyteen.

Diktaattori (1940) nauraa Hitlerille ja Mussolinille.

Chaplinin yhteiskuntaan kohdistuva katse oli kriittinen, mutta tarinoiden toteutus käytti komedian keinoja. Koko hänen tuotantoaan leimaa lämmin, humaani henki.

”Kaupungin valot ja Nykyaika välittävät käsinkosketeltavan tunnun siitä millaista on olla köyhä ja työtön yhteiskunnassa, jossa raha ja menestys ovat kaikkivaltiaita”, kirjoittaa Peter von Bagh näyttelyoppaassa.

Von Baghin mielestä Nykyajan, ”riistolle perustuvan työn kritiikin”, ajankohtaisuus on vuosikymmenien myötä vain kasvanut.

Charles Chaplin kuoli lähes neljäkymmentä vuotta sitten, mutta pikku kulkurin lempeä katse elää.

Chaplin kuvissa -näyttely Helsingin Taidemuseossa, Tennispalatsi, 14.2.-13.7.2014. Ilmainen sisäänpääsy kaikille joka kuukauden ensimmäinen perjantai. Alle 18-vuotiaat aina ilmaiseksi.