Joskus simppeli, melkein liian ilmeiseltä vaikuttava vaan toimii. Kaapelitehtaalla, Kekäläinen & Companyn kokovalkoisessa tilassa Paleltuneen taivaan punavalkoinen puvustus ja lavastus näyttää herkullisen hyvältä.
Punainen johto muodostaa valkoiselle lattialle piirin. Se voi olla turvallinen tai ahdistava. Johto voi myös kuristaa, se voi olla katkaistava napanuora tai pelastava köysi.
Näyttämöllä puhtaus, viattomuus, synti ja veri.
Hengellisen väkivallan aseena ovat sanat, mutta se tuntuu ruumiissa. Tämän Paleltunut taivas tuo hienosti esiin.
Nykyteatteria, nykytanssia ja musiikkia yhdistävä esitys käsittelee yhteisön ja yksilön suhdetta. Kaikissa yhteisöissä käytetään valtaa, joko väärin tai vastuullisesti.
Paleltunut taivas pureutuu yhteen surullisimmasta tavoista: uskonyhteisöjen hengelliseen väkivaltaan. Erityisesti katseen kohteena on auktoriteetin ja yksilön suhde uskonyhteisössä.
Ensin ollaan kuin lapsenkaltaisena paratiisissa, sitten herätyskokouksen hurmoksessa uskomassa, ajattelematta. Ongelmat alkavat, kun alkaa ajatella itse.
Ajatuspoliisi puuttuu kaikkeen
Auktoriteetille ei mikään riitä. Asemansa säilyttääkseen se säätelee yhteisön jäsenten elämäntapoja, harrastuksia, ystäväpiiriä ja ryhtyy lopulta myös ajatuspoliisiksi.
Auktoriteetti kailottaa käskynsä niin kovalla äänellä ja niin monta kertaa, ettei ihminen enää kuule omia ajatuksiaan.
Tärkeä osa teosta on ollut yleisön kanssa tehtävä työ. On järjestetty keskustelutilaisuuksia ja työpajoja. Niistä on ammennettu materiaalia esitykseen, mutta yleisötyöllä on myös itseisarvonsa.
”Usko oli kohdallani kieltojen viidakko, joka oli täynnä kirjoittamattomia sääntöjä. Vuosien kuluessa opinkin piilottamaan todelliset haluni ja toiveeni niin hyvin, etten lopulta tiennyt itsekään mitä halusin tehdä tai kuka olin.
Tanssiminen ja näytteleminen käsitettiin synniksi. Oikeastaan jo se, että olisin halunnut teatteriproduktioon mukaan, kertoi minulle itselleni siitä, että Jumalasuhteeni ei ole kunnossa. Olin niin sanotusti kylmällä paikalla ja saatana houkutteli minua.”
(Ote yleisötyön kautta kerätystä kirjoituksesta.)
Aivot pestään vessaharjalla
Hengellisen väkivallan aseena ovat yleensä sanat, mutta sen vaikutukset tuntuvat ruumiissa. Tämän Paleltunut taivas tuo hienosti esiin.
Katsojaakin melkein sattuu, kun Venla Korja vääntelee Hanna Korhosen raajoja tai kun Korhonen läimii itseään.
Kolmantena esiintyjänä näyttämöllä on muusikko-äänisuunnittelija Sami Silén.
Välillä tuskan ja ahdistuksen ilmaisu on niin rajua, että se on livetä tahattomaksi huumoriksi. Välillä tekstiä tuntuu olevan liikaa, intensiivisen liikkeen seuraaminen riittäisi.
Helvetinpelko on kuitenkin todellista. Ja ihmisen kamppailu, kun hänet koetetaan pusertaa samaan muottiin muiden kanssa. Ulossulkeminen ja eristäminen on todellista ja niiden pelko aiheellista.
”Eräänä kesäiltana yli viisikymmentä vuotta sitten minulta suljettiin taivas. Olin lapsuudesta asti kuunnellut sanomaa anteeksiantavasta Jumalasta. Nyt armoa ei annettu.
Kotiini saapui illansuussa viisi vakavaa, mustapukuista miestä. He kertoivat isälleni, että meidän perheemme ei enää kuulunut seurakuntaan. Meidät oli erotettu vääräoppisuuden takia. Ei auttanut, vaikka isäni nöyrästi rukoili, että hän saisi tehdä parannusta.
Siihen loppuivat seuroissa istumiset. Nyt entiset ystävät siirtyivät toiselle puolelle katua, jos sattumalta kohdattiin.
Jumala on vain heidän puolellaan ja taivas avoin vain oikein uskoville. Minulla ei ole sinne mitään asiaa.”
(Ote yleisötyön kautta kerätystä kirjoituksesta.)
Esityksen yksinkertaista rekvisiittaa käytetään kekseliäästi. Aivot pestään vessaharjalla ja yhteisön säännöt luetaan tiiliskivestä.
Kyseenlaistava ja irti pyristelevä horjuttaa koko muuta yhteisöä. Tämä käy esityksessä ilmi hyvin konkreettisella tavalla.
Keskustelu esityksen osana
Jokaisen esityksen päätteeksi järjestetään yleisökeskustelu, joka monelle katsojalle onkin varmasti tarpeellinen.
Helsingin vierailuesityksissä keskustelut alusti Joni Valkila Uskontojen uhrit ry:stä, Seinäjoella alustajat ovat seurakunnasta.
Moni katsojista kertoo tunnistavansa esityksen teemat ja tunteet, vaikkei henkilökohtaista suhdetta hengelliseen väkivaltaan olekaan.
Suomen ensimmäisenä yleisötyön läänintaiteilijana Seinäjoella työskentelevä tanssija-koreografi Hanna Korhonen jatkaa teeman käsittelyä Uskonto ja taide -projektissaan.
Paleltunut taivas on osa hanketta, jossa puitteissa on kerätty ihmisten kokemuksia taiteen ja uskonnon välisistä kohtaamisista sekä hengellisestä väkivallasta.
”Ihmiset ovat se heikko lenkki, vaikka systeemi sinänsä toimisi. Aina löytyy ihmisiä, jotka omilla itsekkäillä pyrkimyksillään nakertavat systeemin uskottavuutta.”
(Ote yleisötyön kautta kerätystä kirjoituksesta.)
Paleltunut taivas. Projektin johto ja ohjaus Hanna Korhonen. Koreografia Hanna Korhonen ja Kimmo Kovanen, sävellys ja äänisuunnittelu Sami Silén.
Lisäesitykset Seinäjoen kaupunginteatterissa 7. ja 8. maaliskuuta.
lehti 