”Veroparatiisit kiinni ja harmaa talous kuriin”

Eurovaaliehdokkaat 2014

Kansanedustaja Kari Uotilalla on takanaan pitkä kokemus suomalaisesta poliittisesta vaikuttamisesta ammattiyhdistysliikkeestä, paikallisella ja kuntatasolla ja lähes parikymmentä vuotta eduskunnassa.

– Nyt tuntuu siltä, että minulla on annettavaa ja että on tärkeää pyrkiä vaikuttamaan myös Euroopan tasolla oikeudenmukaisemman maailman rakentamiseen.

12 vuotta eduskunnan suuressa valiokunnassa ja 15 vuotta valtiovarainvaliokunnassa työskennelleelle Uotilalle talous- ja verotuskysymykset ovat ykkössijalla.

– Sekä kansallisella että Euroopan tasolla kakku pitää leipoa ennen kuin sen voi jakaa. Meidän on pidettävä huolta eurooppalaisesta teollisuudesta ja kilpailukyvystä.

Se tapahtuu Uotilan mukaan koulutukseen, osaamiseen ja erikoistumiseen satsaamalla, työelämän pelisääntöjä parantamalla ja työntekijöiden arvosta lisäämällä. Myös ympäristökysymykset on huomioitava.

– Koska olemme Suomessa niin sivussa, sisämarkkinoiden reunalla ja meillä on harvaan asuttu maa, kylmä ilmasto ja pitkät kuljetusetäisyydet, kyllä suomalaisen mepin on puhuttava myös suomalaisen yhteiskunnan erityispiirteistä.

Harmaa talous
syö hyvinvointia

– Veroparatiisit, talousrikollisuus, veronkiertäminen ja vääristynyt verokilpailu on saatava kuriin. Ne tuhat miljardia, jotka nyt vuosittain menetetään, on saatava käyttöön kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen, sanoo Uotila.

– Tärkeintä on, että syntyisi yhteisymmärrys siitä, että veronkierto ja verokilpailu ovat vahingoksi Euroopan tulevaisuudelle ja hyvinvoinnille.

Uotila uskoo, että vasta sitten päästään todella eteenpäin.

– Minusta pieniä merkkejä siihen jo on. Unionin tasollakin jo puhutaan sävyssä, jossa ymmärretään sekä varsinaisten veroparatiisien että erityisen matalan verotuksen vahingollisuus. Myös verotietojen vaihdossa on otettu pieniä edistysaskeleita.

– Silti tarvitaan vielä kovia keinoja. Lisää verotietojen avoimuutta, yritysten tulosten avoimuutta, väärän siirtohinnoittelun kieltämistä.

Uotila painottaa, että tahtotilan muuttuminen on kiinni poliittisista voimasuhteista.

– Jos näissä vaaleissa tapahtuu kuten gallupit antavat ymmärtää ja vasemmisto etenee, se ilman muuta parantaa edellytyksiä torjua harmaata taloutta.

Pankkikriisin hoidossa
suunta parempaan

Pankkiunionin rakentaminen ja se, että pankit itse joutuvat keräämään puskuria pahojen päivien varalle, on Uotilasta askel oikeaan suuntaan.

– Pankkien omistajat on laitettava ensisijaiseen vastuuseen, eikä niin kuin tähän asti, että pankkien vaikeudet ja sotkut laitettiin veronmaksajien piikkiin.

– Kun hallitukseen mentiin kolme vuotta sitten, vasemmistoliiton tahto oli sijoittajavastuu, Uotila muistuttaa.

– On kuitenkin korostettava, että pankkiunioni on tarkoitettu tulevien kriisien torjumiseen ja hoitamiseksi, eikä sitä saa lähteä käyttämään olemassa olevan kriisin purkamiseen.

Uotila myöntää euron ”valuviat”, mutta pitää huonona ratkaisuna sitä, että Euroopan maat kilpailisivat toisiaan vastaan omilla kansallisilla valuutoillaan.

– Kun on yhteinen talousalue ja aika paljon yhteisesti koordinoitua talouspolitiikkaa, on ihan järkevää toimia yhteisellä valuutalla.

Työntekijöiden oikeudet yhtenäisiksi

Kari Uotilan mielestä on hyvä, ettei liittovaltiokeskustelu ole enää eipäs-juupas-tasolla, kuten viisi vuotta sitten.

– Nyt puhutaan asioista. Jos saamme aikaan sitovia yhteisiä normeja esimerkiksi minimiverokantoihin, ympäristönsuojeluun tai työlainsäädäntöön, ja työelämän oikeuksissa palkkoihin, työsuojeluun ja irtisanomissuojaan, ja se on liittovaltiokehitystä, niin hyväksyn sen.

Jossain asioissa valtaa voitaisiin Uotilan mielestä siirtää takaisin kansalliselle tasolle.

Europarlamentille kuuluisi hänestä lakialoiteoikeus.

– En kuitenkaan antaisi sitä yksittäiselle mepille.

Työntekijöiden oikeuksia olisi Uotilan mielestä ajettava vahvemmin myös EU-tasolla. Esimerkiksi minimipalkkaa ja ryhmäkanneoikeutta olisi vietävä eteenpäin.

– Parlamentin pitäisi luoda painetta komissioon päin, jotta työsuojeluasiat etenevät siitä jähmettyneestä tilasta, jossa ne nyt ovat.

Ilmastotavoitteiden määritteleminen on Uotilan mukaan ”tosi vaikea kysymys”.

– Tavoitteiden pitää olla kunnianhimoisia ja EU:n oltava edelläkävijä, mutta EU:n pitää silti koko ajan tarkkailla globaalia kehitystä. Edelläkävijyyden on myös vaikutettava, ettemme ammu itseämme jalkaan.

Ulkopolitiikan perustuttava
globaaliin vastuuseen

Liikkuvuuden rajoittaminen ei ratkaise Uotilan mielestä yhtäkään ongelmaa.

– Tietenkin minua huolestuttaa rikollisuus, ihmiskauppa ja ihmisten salakuljetus, se että hädänalaisten ihmisten tilanteella tehdään bisnestä. Sitä ei kuitenkaan saada kitkettyä rajoja sulkemalla vaan laillista maahanmuuttoa helpottamalla.

Tulevaisuudessa olisi Uotilan mukaan mietittävä myös sisäistä liikkuvuutta.

– Koulutettu nuori väki siirtyy töihin yhteen maahan ja köyhä väki kerjäämään toiseen. Täytyy olla muita tapoja tasata tilapäisiä talouden vaihteluja. Ei työväki voi olla aina se joka joustaa.

– Kun esimerkiksi Saksalla menee hyvin ja se voi hyötyä ympärillä olevasta euroalueesta valtavasti, niin pitäisikö sillä olla myös suurempi vastuu jakaa taakkaa, Uotila pohtii.

EU:n yhteistä turvallisuuspolitiikkaa hän ei halua sotilaallisessa mielessä tiivistää.

– EU:sta ei pidä tehdä sotilasliittoa eikä EU tarvitse yhteistä armeijaa.

EU:n ulkopolitiikan voiman on Uotilan mielestä perustuttava globaaliin vastuuseen ja kriisien ennaltaehkäisyyn.