Ajatus neukkuseurueen ripaskasta leirinuotiolla kuulostaa hauskalta. Episodi jää elokuvassa Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull, 2008) valjuksi väriläiskäksi.
Steven Spielbergin ohjaama seikkailu on suositun sarjan neljäs ja heikoin elokuva. David Koeppin käsikirjoitus yllättää lähinnä yksioikoisuudellaan. Tarina etenee karkeasti ottaen niin, että ensin Indy (Harrison Ford) ja joku toinen jutustelevat aikansa ja joskus vielä kotvasen siihen päälle, minkä jälkeen pannaan menoksi.
Toiminnallisuus latistuu joitakin poikkeuksia lukuunottamatta mekaaniseksi rymistelyksi. Kadonneen aarteen metsästäjien (1981) nautittavat vaaratilanteet ja viime hetken pelastukset ovat etäinen muisto. Noista päivistä kehittyneiden erikoistehosteiden avulla ei ole luotu sen kummempia koukkuja.
Hyvisten vastustajina neuvostoliittolaiset eivät ole myyttisinä pahiksina natsien veroisia. Vuoteen 1957 sijoittuvassa tarinassa Cate Blanchett on tosi totinen polkkatukkainen eversti, karismaattiset britit John Hurt, Jim Broadbent ja Ray Winstone nähdään mitättömissä sivurooleissa. Varsinainen järkytys on vanhan heilan (Karen Allen) palaaminen kuvioihin ”yllätys” mukanaan.
Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta. Nelonen torstaina klo 21.00
uutiskirje 
