Vasemmistoliitto syntyi huhtikuussa 1990.
– Se perustettiin sopivasti, että vappuna päästiin juhlimaan uutta puoluetta, vasemmistoliiton perustamisen vaiheista kirjaa kirjoittava Sirpa Puhakka muistelee.
Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) ja sen jäsenjärjestö Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) lopettivat poliittisen toimintansa. Ne yhdessä Suomen Naisten Demokraattisen liiton kanssa synnyttivät vasemmistoliiton.Puhakka sai idean kirjan kirjoittamisesta luettuaan yhden kesän entisten vasemmistojohtajien kirjoja: Ele Aleniusta, Arvo Aaltoa, Aarne Saarista. Niistä löytyi keskeinen syy uudistumisen ja uuden puolueen tarpeelle.
– Jotenkin erityisesti Aleniuksen kirjoista näkee, että kaikkensa tämä liike on tehnyt järjestösodan aikana, jotta se ei menestyisi. Toivon, että sellaiseen ei ikinä palata, hän sanoo.
– Se oli valtavaa henkisten voimavarojen hukkaamista ja ihmisille tosi raskasta.
Uuden puolueen perustaminen sai vauhtia Liike 88:sta, joka oli 1988 presidentinvaalia varten perustettu kansalaisliike. Sen ehdokkaan, SKDL:n Kalevi Kivistön tulos oli olosuhteisiin nähden erinomainen, yli 10 prosentin kannatus.
– Mukana oli vihreitä, kulttuuriväkeä, tiedeporukoita. Se loi uskoa kansandemokraateille siitä, että muutkin kuin he itse olivat kiinnostuneita tästä liikkeestä. Uskottiin, että voidaan uudistua.
SKP ja SKDL tiensä päässä
Puhakan mielestä sekä SKDL että SKP olivat tulleet tiensä päähän 1980-luvulla.
– Oli viimeinen hetki uudistua, hän sanoo.
Moni oli sitä mieltä, että uusi puolue olisi pitänyt perustaa jo paljon aikaisemmin. Ele Alenius kirjoittaa kirjassaan, että jo hänen puheenjohtajakaudellaan 1970-luvulla SKDL:n sosialistit miettivät asiaa.
– Mutta SKP:n niska ei olisi taipunut aikaisemmin. Oli myös sisäpoliittisia paineita siihen, ettei voitu luopua kommunistisesta puolueesta.
1980-luvun alkupuolella oli heitetty Neuvostoliittoon kritiikittä suhtautuneet vähemmistöläiset SKP:sta, mikä Puhakan arvion mukaan antoi puolueessa tilaa keskustella uudistumisesta. Sitten tulivat taloussotkut, miljoonien markkojen kadottaminen taivaan tuuliin, synnytti käytännön tarpeen puolueiden yhdistämiseen. Rahat hupenivat, vaikka omaisuutta oli vielä jäljellä.
– Taloussotkuissa SKP menetti niin paljon arvovaltaansa, että voitiin lähteä etenemään uudistuksessa.
Painostava Neuvostoliitto
Puhakan näkemys on, että Neuvostoliiton romahdus ei ollut syy uuden puolueen perustamiseen, vaikka niin on usein arvioitu.
– Uudistumispaine oli kotikutoinen ja alkoi jo ennen kuin näkyvissä oli Neuvostoliiton romahtaminen. Toki reaalisosialismia arvioitiin erittäin kriittisesti.
Yksi selkeä uudistumisen lähtökohta, joka haastatteluissa ja kirjoissa nousee esille, on Neuvostoliitosta tullut painostus. Osa toimijoista koki sen hyvin raskaaksi.
– Se oli paljolti puhutteluja. 1980-luvulla se löystyi ja yhteyttä pidettiin lähinnä vähemmistöläisiin. Tuli henkistä tilaa.
Silti painostuskokemukset nousevat esille Puhakan tekemissä haastatteluissa.
– Vaikka kontrolli oli jo löystynyt vasemmistoliiton synnyttyä, Claes Andersson kertoo, että hänen vieraillessaan puheenjohtajana Neuvostoliitossa matkalla oli hyvin kiusallisia tilanteita.
– Kalevi Kivistö kertoi NKP:n edustajien tulleen salkku täynnä Kansan Uutisia, joissa lähes kaikki oli alleviivattu. Hän totesi, että varmaan missään muualla ei sitä lehteä luettu yhtä tarkkaan.
– Heljä Tammisola kertoi, että heitä käytiin säännöllisesti opastamassa vielä hänenkin pääsihteeriaikanaan.
Puhakka muistuttaa siitä, että näin ei ollut vain SKP:n ja SKDL:n osalta. Kaikki puolueet saivat osansa suomettumisen aikaan.
Yhdessä ilman riitoja
Sirpa Puhakalla ei ole kovin tarkkoja mielikuvia siitä, mitä perustavassa kokouksessa tapahtui.
– Todella innostava se oli. Paikalla Jäähallissa, Kulttuuritalolla ja teltoissa oli tuhansia ihmisiä, hän muistelee.
Luettuaan nyt kokouksessa pidettyjä puheita hän toteaa, että niistä se into ei ainakaan voinut syntyä.
– Ei ollut sellaista hehkutusta kuin voisi kuvitella. Innostuksen täytyi syntyä muusta, happeningistä, yhteisöllisyydestä, siitä, että voitiin pitää kokousta ilman riitoja. Se on ilmeisesti ollut voimakas kokemus monelle.
Hän muistuttaa siitä, että uudistumisen lisäksi oli myös pelkoa. Pelättiin, että vanha riitaisuus kantautuu uutteen puolueeseen.
– Jossain määrin se kantautui. Niihin ihmisiin, jotka kokivat kahtiajaon, se jätti jälkensä, joka näkyi pelkona ja varovaisuutena.
Hänestä on hyvä, että nykyisin SKP on täysin oma puolueensa.
– Vasemmistoliitto ei ole kommunistinen puolue. Sitähän ei perustettu ideologiseksi puolueeksi.
Hän toteaa, että perustavan kokouksen asiakirjoista ei löydy marxilaisuutta tai sosialismia.
– Todellakin tavoitteena oli, että hyvin erilaisista lähtökohdista voi tulla mukaan. Uusi puolue oli väline päästä eroon leimautumisesta.
Sirpa Puhakan koko haastattelu on luettavissa 4.7. ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä. Osta näköislehti Lehtiluukusta.