Peter Lorre (1904–1964) jätti elokuvan historiaan monet lähtemättömät jäljet sekä pää- että sivurooleissa, niin Saksassa kuin Hollywoodissakin.
Pienellä miehellä (161 cm) oli isot, kuin poksahtamaisillaan olevat silmät. Niitä on luonnehdittu taianomaisen murheellisiksi.
Noiden silmien magiikasta saadaan useita näyttöjä silloisessa Länsi-Saksassa tehdyssä Kadotetussa (Der Verlorene, 1951). Lorren ohjaaman ja tähdittämän rikostrillerin ja sotadraaman pohjana on hänen oma romaaninsa.
Kelpo jännäri tekee tutuiksi myös Lorren lievästi raspisen äänen ja kiivaan tupakoinnin: lähes joka käänteessä hänellä on savuke joko kädessä tai suussa. Alkoholi- ja morfiiniriippuvaisen Lorren sanotaan olleen korostuneen yliherkkä ihminen.
Juonikuvio etenee vuoroin nykyhetkessä ja lähimenneisyydessä. Toisen maailmansodan aikana lääkäritiedemies (Lorre) suivaantuu kuultuaan, miten hänen salaisia tutkimustietojaan päätyy viholliselle. Tapauksen ympärille muotoutuu takaumien kautta kiehtova kuvaus monipolvisesta syyllisyydestä.
Kadotetussa on aineksia persoonalliseksi historialliseksi dokumentiksi. Siinä on nähty pätevää vertauskuvallisuutta natsihallinnon jälkeisen Saksan koko yhteiskunnan lävistävästä lohduttomuudesta ja kollektiivisen rikoksen painolastista.
Tällaisesta ei saksalainen aikalaisyleisö innostunut, leffasta tuli kaupallinen floppi. Myöhemmin arvostettu elokuvahistorioitsija Lotte H. Eisner on nostanut Kadotetun 1930-luvun alun parhaiden saksalaisfilmien veroiseksi.
Yksi luonteva rinnastuskohde on Lorren ikimuistoisesti tähdittämä M – kaupunki etsii murhaajaa (1931). Kadotettu on pitkälle sen rinnakkaisteos.
Kerronta voi tuntua kömpelöltä, mutta elokuvan vanhahtavuudessa ja kohtalonomaisuudessa on jotain oudon kiehtovaa: tuntuu kuin lukisi paljastavaa sairaskertomusta. Visuaalinen ilme on (saksalaisen) ekspressionismin ja sen perillisen film noirin kyllästämää.
Mustavalkokuvaus rajaa tarkasti Lorren leimatulle ihmiselle hyvin istuvat kasvot: kun murhan aika koittaa, silmiin syttyy kohti toisia kiertoratoja suuntaava synkeä valo.
Kadotettu. Yle Teema sunnuntaina klo 18.00
uutiskirje 
