Korkeasaari pelastaa eläimiä

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Korkeasaaren tiedottaja Mari Lehmonen halusi tehdä jotain konkreettista uhanalaisten lajien suojelemiseksi. Hän kouluttautui biologiksi.

– Mikäpä onkaan parempi työpaikka tässä suhteessa kuin Korkeasaari? Eläintarhat ovat niitä harvoja paikkoja, missä uhanalaisten lajien eteen todella tehdään pitkäjänteistä työtä.

Lehmonen toteaa, että uhanalaiset eläimet tuppaavat unohtumaan ihmisen aiheuttamien maailman myllerrysten keskellä. Onkin tärkeää saada lapset innostumaan eri eläinlajeista, jotta he etsisivät niistä enemmän tietoa varttuessaan.

– Meidän tunnuksemme on: koko maailma yhdellä saarella.

Korkeasaaren suurvoitto:
Mongolianhevonen pelastui

Lehmonen muistuttaa, että eläintarhan ylläpito vaatii monenlaisten ammattilaisten työpanosta. Eläintarhan seitsemästäkymmenestä työntekijästä puolet työskentelee eläintenhoidossa. Vuosibudjetti on kymmenen miljoonaa, josta 2,5 miljoonaa euroa menee vuosittain investointeihin.

– Vaikka olenkin biologi, itse en hoida eläimiä, vaan mediaa ja yleisöä.

Mongolian hevosen pelastaminen on ollut Korkeasaaren viime vuosien suurvoitto. Parikymmentä vuotta sitten mongolianvillihevonen oli kadonnut luonnosta kokonaan, nyt eläintarhojen yhteistyön tuloksena luonnossa käyskentelee jo noin 300 yksilöä.

Kesäkuun puolivälissä lumileopardinaaras synnytti neljä pentua. Aiemmin Korkeasaaressa on syntynyt vain yhdet lumileopardineloset, 34 vuotta sitten.

– Viime kesänä meiltä lähti Alpeille partakorppikotka, joka on Euroopasta vainottu miltei sukupuuttoon. Myös amurinleopardin luontoon palauttaminen on suunnitteilla. Luonnossa niitä on enää nelisenkymmentä, eläintarhoissa noin sata. ALTA-kattojärjestön kautta osallistumme vuosittain 30 000–40 000 eurolla Amurin kissapetojen suojeluun.

Kaksi kuukautta sitten Korkeasaareen tuotiin kaksivuotias, yli 200-kiloinen amurintiikeriuros. Lehmosen mukaan tämä komea teinipoika väijyy aidan takana naapurin vuohia niin tarmokkaasti, etteivät vuohet uskalla mennä talliinsa.

– Saamme syksyllä tänne Ruotsista naaraan, jonka äiti on kotoisin luonnosta. Vanhin amurintiikeri eli 18-vuotiaaksi. Meillä on myös 20,5-vuotias ilves. Luonnossa ne elävät harvoin näin vanhoiksi.

Eläimet pitävät
koulutuksesta

Kanadalaisen Yann Martelin romaanissa Piin elämä intialaisen eläintarhan omistajan poika Piscine ”Pii” Patel oikoo ihmisten stereotyyppisiä käsityksiä luonnoneläinten onnellisuudesta ja vapaudesta. Patel muistuttaa, että ihmiselle koti on pienoiskoossa reviiri, jossa voimme täyttää perustarpeemme turvallisesti ja vähin askelin.

Eläintarhan asumus on sama eläimelle. Eläin löytää sieltä kaiken tarvitsemansa – tähystyspaikan, paikat joissa voi levätä, syödä, juoda, kylpeä ja siistiä itseään. Ja kun eläin toteaa, ettei sillä ole mitään tarvetta lähteä metsästämään, se ottaa eläintarhan asumuksen haltuunsa samalla tavalla kuin valtaisi uuden elintilan luonnossa. Se käyttäytyy asumuksessaan samalla kuin omalla reviirillään luonnossa.

Lehmosen mukaan Korkeasaaren eläimet eivät ole laitostuneita, vaan ne ovat vähän kuin risteilyllä olevia matkustajia, jotka pidetään tyytyväisinä.

– Esimerkiksi karhuille pitää syksyllä laittaa kotimaisiin omeniin hunajaa, jotta ne kelpaavat, koska kotimaiset omenat eivät ole yhtä makeita kuin ulkomaiset.

Mutta missä on villieläimen ja eläintarhaeläimen ero? Lehmonen kertoo, että eräänä syksynä hirvi ui Korkeasaareen ja ajautui aitaukseen, josta se ei hädissään osannut pois. Se hyppi vauhkona aitausta vasten ja viereisissä aitauksissa olleet eläimet tuijottivat sitä ihmeissään.

– Olemme alkaneet kouluttaa eläimiä hoitotoimenpiteitä varten, esimerkiksi menemään kuljetuslaatikkoon. Varsinkin nuoret eläimet pitävät koulutuksesta, koska ne saavat aina onnistumisensa jälkeen herkkupalan.

Korkeasaaressa toimii myös villieläinsairaala, jonne toimitetaan loukkaantuneita luonnoneläimiä.

– Parhaillaan meillä on loukkaantuneita harmaahylkeen kuutteja Vaasasta ja Espoosta sekä oravia. Sairaalassamme on ollut myös saimaannorppa, liito-oravia sekä meri- ja maakotkia. Kun ihmiset löytävät loukkaantuneen eläimen, me annamme puhelimitse tietoa, miten asiassa voi edetä. Nettisivuiltamme löytyy tietoa aiheesta.

Leijonanpennut
alkukesän hitti

Tämän kesän hitti Korkeasaaressa on kolme leijonanpentua. Ensisynnyttäjäemo on tuonut pennut jo säännöllisesti ulos, eikä se ole enää niin suojeleva kuin alussa. Lehmosen mukaan ihmiset odottavat, että leijonat olisivat yhtä puuhakkaita kuin luontodokumenteissa.

– Tosielämässähän leijona nukkuu suurimman osan ajasta. Luontodokumenteissa ei nukkuvaa leijonaa kuvata kauan, joten siinä mielessä luontodokumentit antavat vääränlaisen kuvan leijonien elämästä, koska eläimillä kuvataan tarina.

Lehmonen ei myöskään välttämättä innostu luontodokumenttien darwinistisesta jokaisen lajin kamppailusta toisia vastaan.

– Mielestäni eläimet eivät ole vihollisia keskenään, jokainen niistä vain hakee omaa paikkaansa. Kun naakat nokkivat keväällä villiaasin selästä irtokarvoja pesätarpeikseen, molemmat jäävät voiton puolelle.

Korkeasaaren juhlavuosi huipentuu syntymäpäiviin 23.–24.8.