Klassikko nimeltä Anttilan postimyyntiluettelo paljastaa, mikä on Klaus Härön ohjaaman draaman Postia pappi Jaakobille (2009) tapahtuma-ajankohta: syksy 1973 on jo ovella.
Ränsistyneen pappilan ikääntynyt sokea pappi (Heikki Nousiainen) saa paljon kirjeitä. Uudeksi kirjeiden lukijaksi tulee elinkautistuomiostaan armahdettava Leila (Kaarina Hazard).
Pappilan suojissa alkaa henkien taisto, jonka pyörteissä moni kirje päätyy avaamattomana pihakaivoon, taksi saa turhan kutsun ja ukkonen jyrähtelee kirkossa olijalle selkeää symbolikieltään. Hirttoköysikin ehtii käydä epätoivoisen kaulalla.
Härön debyytin Näkymätön Elina (2002) veroinen elokuva pohjautuu Jaana Makkosen alkuperäistarinaan. Uskonnollinen problematiikka ja vertauskuvallisuus laajenevat yleisemmälle tasolle, kuvaukseksi anteeksiannosta, sovituksesta ja armosta. Johdonmukaisen pelkistetyt puitteet ovat olennainen osa elokuvan ”luterilaista intohimoisuutta”.
Elokuvan lävistää kamarifilmille ominainen tiiviys ja intiimiys. Härön ohjaus on vivahdeherkkää. Nousiaisen roolityö värähtelee omanlaisensa pyhän houkan taajuuksilla, Hazardin suoritus on herkkyyden ja murjaanimaisuuden sulatusuuni. Tuomo Hutrin kuvaus on kotonaan vaihtuvissa interiööreissä.
Postia pappi Jaakobille. TV1 perjantaina klo 21.30
uutiskirje 
