Tampereen Maailmantango -festivaalin teemana oli tänä vuonna Laitakaupungin laulut. Ohjelmiston tarkoituksena oli tarkkailla taide- ja kulttuurimaailman murrosta nykymaailmassa. ”Tavoitteena on tuoda tuoreet kulttuuri-ilmiöt ja tekijät osaksi kaupunkilaisten arkea”, festivaalitirehtööri Simón Riestra Aedo linjasi. Ja hyvin poikkitaiteellisessa tapahtumassa onnistuttiinkin tangon perinteitä kunnioittaen.
Tasokkaan ohjelmiston pienimuotoinen, hiottu helmi oli Teatteri Telakan Independent -tuotantona valmistunut Carlos Gorostizan musiikkipitoinen näytelmä Tangolaulaja, joka oli taitavien esiintyjien juhlaa.
Kun näyttelijä ja laulaja Markus Myllyniemi päätti esityksen Astor Piazzollan Balada Para Un Locon upeaan, vahvasti eläytyneeseen tulkintaan, katsojat pidättelivät henkeään – kenties liikutustaankin – kunnes railakkaat aplodit täyttivät Telakan vintin pienen näyttämön. Aivan ansaittuja Bravo! -huutojakin kajahteli katsomosta esityksen huippukohdissa.
Tangolaulaja on koskettava tarina ystävyydestä, sinnikkyydestä, haaveiden toteuttamisesta ja rakkaudesta Tangoon suurella etukirjaimella ja tunteella.
Unelmat viihdemaailmassa menestymisestä lisääntyvät todellisuuden medioitumisen myötä. Yhä useampi haaveilee julkisuudesta, jossa voisi tanssia ja laulaa tähtien kanssa, vaikka he loistaisivatkin lainavalolla.
Ginnette Munoz Rocha on ohjannut eheän ja puhuttelevan tutkielman, jota kannattelee upea musiikkiosuus.
Mies haaveissaan
Tangolaulaja alkaa kahden miehen kohtaamisella suljetussa tilassa. Toinen heistä, tehtaantyöläinen Tuko (Markus Myllyniemi) on paennut läheisiään ja arkielämää haavekuviensa harhaisiin maailmoihin lukittuun autotalliin. Hän kuvittelee olevansa läpimurtonsa kynnyksellä oleva, suuria estradeja valloittava tangolaulaja. On vain hetken kysymys, milloin hänen kykynsä huomataan, ja hän pääsee esiintymään televisioon.
Kaikki on valmista. Esiintymispuku roikkuu prässättynä henkarissa, kunhan vain ystävän lähettämät muusikot tulisivat noutamaan. Ovelle koputetaankin, mutta eivät siellä ole muusikot, vaan huolissaan oleva hyvä ystävä Sebastian (Eero ”Safka” Pekkonen). Kalsareissaan keekoilevan, komean Myllyniemen, ja niin näyttelijänä kuin muusikkonakin pitelemättömän taitavan, nukkavierun Safkan tragikoominen kohtaaminen iskeytyy haaveiden kehän, arjen ankaruuden ja ystävyyden koettelemuksiin koskettavasti ja ajatuksia herättäen.
Sebastian on huolestunut ystävänsä tilasta ja yrittää palauttaa Tukon takaisin todellisuuteen ja perheensä pariin.
Tuko jankkaa jankkaamistaan, että hänen tuttavansa manageri Mingo on luvannut järjestää hänelle parhaat muusikot säestäjäksi, ja ura lähtisi lentoon raketin lailla. Hän on keksinyt itselleen vetävän taiteilijanimenkin: Carlos Bolivar.
Sebastian muistuttaa ystävälleen, ettei Tuko nuorena miehenäkään kerholla esiintyessään osannut keskittyä laulamiseen, miten se nyt lähes viisikymppisenä voisi sujua.
– Minä en voi pettää yleisöäni, joka odottaa minun laulavan. Jokainen voi ajatella mitä tykkää, silti ei tarvitse riidellä, Tuko uhoaa miesten jo käydessä toistensa raiveleihin.
Kirjoituksia kellarista
Tangolaulaja hakee kaikupohjaa Dostojevskin Kirjoituksia kellarista -teoksesta. Sen päähenkilö kertoo elämänsä jo 24-vuotiaana olleen synkkää, sekavaa ja metsistymiseen asti yksinäistä. Virastossa hän ei ollut tekemisissä kenenkään työtoverinsa kanssa ja hän vaistosi, että työtoverit suhtautuivat häneen inhoavasti. Tangolaulajan Tuko luulee perheensä ja koko ympäröivän yhteiskunnan kääntyneen häntä, ja hänen tulevaa, loistavaa uraansa vastaan.
Tangokuninkaan päähenkilön tajunnan täyttävät musiikkiunelmien utopistiset todellisuudesta vieraantuneet odotukset. Vai täyttyvätkö unelmat sittenkin, jos oikein pinnistää? Esityksen komea käänne konsertiksi, jonka upeaksi solistiksi Myllyniemi kehkeytyy, on nerokas ja moniselitteinen. Safka on tarttunut haitariinsa, jonka suvereenina taitajana hän revittelee argentiinalaisia tangoja kuin paraskin bandnéonisti. Herkästi, jos kohta tulisestikin ja hyvin soittaa myös viulisti Pirkko Kontkanen. Muusikoiden ja Myllyniemen yhteistyö sujuu saumattomasti ja ihanasti tangon huumaan heittäytyen. Kaunista katseltavaa ja viehkosti esitystä tukevia ovat myös sensuellien tanssijoiden osuudet.
Teatteri Telakka: Tangolaulaja (El Acompanamiento). Käsikirjoitus: Carlos Gorostiza. Ohjaus: Ginnette Munoz Rocha, lavastus: Markku Mäkiranta, valosuunnittelu: Nadja Räikkä. Rooleissa: Markus Myllyniemi, Eero Pekkonen, Pirkko Kontkanen. Teatteri Telakan Independent-tuotantoa. Ensi-ilta oli 21.9.2014. Esitys jatkaa keväällä.
lehti 