Erkki Tuomiojan poliittiset päiväkirjat rajautuvat tapahtumarikkaaseen vaiheeseen 1991 – 1994 Suomen poliittisessa lähihistoriassa.
Tuomioja palasi eduskuntaan vuoden 1991 vaaleissa Helsingin apulaiskaupunginjohtajan paikalta.
Aikakauteen mahtuu 90-luvun alun syvä lama, joka teki selvää mm. punapääomasta ja työväen osuusliikkeestä.
EU-liittymisprosessia vietiin lyhyen ETA-vaiheen ja kansanäänestyksen kautta vauhdilla kohti maalia, vaikka asia ei ollut millään lailla esillä vuoden 1991 eduskuntavaaleissa.
Myös Tuomiojan omassa puolueessa meno oli reipasta, kun puheenjohtajat vaihtuivat Pertti Paasiosta Ulf Sundqvistiin ja Paavo Lipposeen.
SDP:tä jakoi myös presidenttikysymys, jossa käytiin katkeraa kisaa Kalevi Sorsan ja Martti Ahtisaaren välillä. Tuomioja oli Ahtisaaren miehiä.
Poliittiset päiväkirjat päättyvät loppuvuoteen 1994, jonka näkymiä Tuomioja kuvaa ankeilla väreillä. Myös omaan poliittiseen tulevaisuuteensa hän suhtautui epäilevästi.
SDP:n isoa vaalivoittoa kevään 1995 eduskuntavaaleissa pidettiin varmana ja se nostaisi Paavo Lipposen pääministeriksi. Tuomioja ei nähnyt asiassa juuri mitään hyvää.
– Kun on kohta neljännesvuosisadan tapellut puolueessa, alan olla jo väsynyt ja haluton tappelemaan omissa joukoissa, (…) jos asiat lähtevät heti alussa kulkemaan vääräksi kokemaani suuntaan.
Kuten tiedämme, Tuomioja pääsi sittemmin irti synkistä mietteistään. Hän toimii ulkoministerinä ja suunnittelee tiettävästi asettumista ehdokkaaksi myös ensi huhtikuun eduskuntavaaleissa.
Tuomiojan päiväkirjanpito ei suinkaan päättynyt vuoteen 1994. Saamme mahdollisesti myöhemminkin luettavaksemme Tuomiojan tarkkoja jäsennyksiä maailmanmenosta.