Lavalla ihmiset sadan vuoden takaa puhkeavat laulamaan ja puhumaan, silmissään vallankumous, joka alkaa huomenna.
”Pankkien rahat kansalle! Maailmanlaajuinen veljeys voimaan heti! Alas peitelty prostituution tukeminen! Eläinkokeet lopetettava! Lihansyönti lopetettava! Oikeuslaitos on pääoman kätyri! Vallankumous alkaa kello 10! Eläköön Jumalan terrori!”
Juha Siltasen näytelmän taustalla ovat todelliset historialliset tapahtumat ja henkilöt:
Tulisieluinen juristi Jean Boldt ja Esplanadin kulmassa muotiliikettä pitävä Josefina ”Sisar” Huttunen, joka on entinen Pelastusarmeijan upseeri.
Vallankumous saa konkreettisen muotonsa kun Boldt ja Huttunen, yhdessä muutaman sadan kannattajansa kanssa, marssivat Helsingin Nikolainkirkkoon kesäkuussa 1917.
Siltasen Vallankumouksessa kirkosta tulee sirkus ja vallankumouksesta kabaree.
– Tänä iltana puhutaan ja parannutaan ja juhlitaan ja huomenaamuna kansallistetaan pankit, pidätetään poliisipäällikkö ja jaetaan miljoonia kaikkien puutetta kärsivien hyväksi, kuvailee näytelmän tunnelmaa ohjaaja Lauri Maijala.
Vallankumoukselle antaa tahtia kolmihenkinen orkesteri.
Idealismi vs. kyynisyys
Lauri Maijala löytää näytelmän tapahtumista helposti yhtymäkohdat tähän aikaan.
– Myös nyt on ihmisiä, joilla on mieletön tarve saada jotain tapahtuvaksi ja heti. Parlamentarismi alkaa tuntua liian uuvuttavalta ja hitaalta.
Edellisenä päivänä Helsingin rautatientorilla poliisit ovat kantaneet maijoihin anarkisteja, jotka ovat lakon aikana koettaneet estää rikkurityövoimaa ajamasta busseja.
Maijala tunnistaa itsensä sekä anarkistien että vastapuolen joukoista. Idealismi ja kyynisyys käyvät kamppailua oman pään sisällä samoin kuin yhteiskunnassa.
Kumpi voittaa, siitä on kyse myös Vallankumouksessa.
– Me tarvitsemme idealismia ja me tarvitsemme idealisteja. Idealismi pitää yhteiskunnan elossa. Sillä, että lähtee räjäyttelemään itseään julkisille paikoille, ei ole mitään tekemistä idealismin kanssa. Se on kyynisyyttä.
Pohjimmiltaan Vallankumous kuvaa Maijalan mielestä enemmän ihmistä ja intohimoa kuin politiikkaa. Hän sanoo haluavansa ymmärtää ihmisen tarvetta jättää maailmaan jälkensä.
– Vaikka näytelmän henkilöiden tekojen taustalla oli kristillinen kommunismi ja tavoitteena jumalan valtakunta maan päällä, mutta ehkä silti päällimmäisenä oli se, että pääsi ilmaisemaan itseään, purkamaan höyryjä.
Kuunnelkaa kanarialintuja!
Kristilliseen kommunismiin tähdännyt vallankumous jäi tyngäksi, kuten tiedämme. Vuosi 1918 oli kuitenkin lähellä ja Lauri Maijalan mielestä Jean Boldtin johtama porukka ”haistoi jotain”.
Näytelmässä suomalaisen psykiatrian uranuurtaja Christian Sibeliuksen hahmo pohtii pitäisikö näitä ihmisiä sittenkin kuunnella.
Ovatko vallankumousta hautovat ihmiset niitä kanarialintuja kaivoksissa, jotka varoittavat kaasuvuodoista?
Maijala näkee myös tämän päivän muutosta vaativat kaivosten kanarialintuina. Ne kovaääniset, joita pidetään narreina, ehkä heitä kuitenkin kannattaisi kuunnella?
Hourupäiseltä vaikuttava kapinajoukko voi olla varoitusmerkki tulevasta.
– Kun ajatellaan koko maailman tilannetta, bussilakon puolustaminen voi näyttää pieneltä, mutta ollakin jotain suurta.
Moni Jean Boldtin edustamista aatteistakin, kuten eläintensuojelu, kasvissyönti ja rauhanaate, herätti omana aikanaan kummeksuntaa.
Vallankumous eli Sisar Huttusen ihmeellinen elämä. Käsikirjoitus: Juha Siltanen. Ohjaus: Lauri Maijala. Kantaesitys KOM-teatterissa keskiviikkona 8. lokakuuta.
uutiskirje 
