Jussi Kylätaskun ja Risto Jarvan käsikirjoittama ja jälkimmäisen ohjaama Yhden miehen sota (1974) on 1970-luvun suomalaisen arkirealismin merkkiteoksia. Hieman vastaavaa sisältää Jarvan entisen työtoverin Jaakko Pakkasvirran Jouluksi kotiin (1975). Molempien edelle ajaa Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia (1972).
Päähenkilöllä on kuvaava nimi, Erik Suomies. Roolissa on ensikertalainen amatöörinäyttelijä Eero Rinne. Hänen suorituksessaan on asianmukaista jouhevuutta.
”Oi kallis Suomenmaa” kaikuu taustalla, kun Erik ja vaimonsa Liisa (Tuula Nyman) matkaavat laivalla kohti Ruotsia. Takaumat kertovat seikkaperäisesti, mitä on muuton taustalla.
Erik siirtyy lapiomiehestä yrittäjäksi ja hankkii kauhakuormaajan. Haave leveämmästä leivästä tökkii heti alkutaipaleella. Ympäri maata sijaitsevien työmaiden kiertäminen päättyy ennen pitkää umpikujaan, mutta Suomiehet eivät lannistu.
Ihmiskuva huokuu empatiaa, henkilöhahmoissa on aitoutta ja särmää. Ankeista puitteista huolimatta Antti Peipon kameratyö luo kuviin oman karhean runollisuutensa. Yrittäjyyden ongelmien rajaus ei ehkä ole täysin onnistunut, jää kaipaamaan jossain määrin laajempaa yhteiskunnallista ulottuvuutta.
Yhden miehen sota. Yle Teema torstaina klo 21.55
uutiskirje 
