Osakesalkkuporvaristo yrittää kätkeä yhteiskunnan proletarisoimishaaveensa viihteen kevyeen huolettomuuteen, että eihän tässä mitään, otetaan vaan ihan iisisti -meininkiin.
Musikaalikin voi johdatella kasvotusten kapitalismin kovien totuuksien kanssa. Lahden kaupunginteatterissa esitettävä musikaali Chicago herättää kysymään kaikenlaisia peruskysymyksiä tämän idolsien ja tanssii tähtien kanssa -propagandaviihteen keskellä.
Musikaali perustuu amerikkalaisen Maurine Dallas Watkinsin Chicago-näytelmään, joka ilmestyi 1926. Watkins toimi Chicago Tribunen toimittajana ja työnsä puolesta tutustui kahteen oikeudenkäyntiin, joissa syytettiin pesulatyöntekijä Beulah Annania ja kabaree-laulaja Belva Gaertneria omien rakastajien murhista. Nämä naiset ovat esikuvina näytelmän päähenkilöille Velma Kellylle ja Roxie Hartille. Näkemässäni esityksessä Roxiena esiintyi Laura Huhtamo ja Velmana Elsa Saisio.
1920-luvun Chicago kieltolakeineen oli aikansa osakesalkkuporvariston tehosekoitin. Siellä tulevaa kapitalismia kaavoitettiin, miten kurjuuden tuottaminen rikoksen keinoin saa aikaan halvan työvoiman loputtoman virran. Kaiken proletarisoiminenhan on porvariston syvin uni. Vuonna 1928 ensi-iltansa saanut Bertolt Brechtin ja Kurt Weilin Kerjäläisooppera kertoo samantapaisen tarinan siitä, miten Lontoon slummeissa kerjäläiset, poliisit, huorat ja roistot käyvät armotonta taistelua rahasta ja rakkaudesta.
Murha parasta viihdettä
Lahden kaupunginteatterin suurproduktio Chicago-musikaali on hieno ja esteettisesti näyttävä esitys kamalasta aiheesta. Kuinka niin rumasta todellisuudesta saadaan näin hienoa taidetta? Salaisuus piilee julkisuuden janossa ja sen tuomassa kirouksessa. Kieltolain ajan Chicagossa syntiset kabaree-luolat olivat yksi tie tähtiin.
Murha on parasta viihdettä, tämä synkkä tosiasia oli myös1920-luvun gangstereiden hallitseman Chicagon arkipäivää. Murha kiinnosti myös laajempia piirejä. Hannah Arendt arvioi, että 1920-luvulla kapitalismi pelasti nahkansa liittoutumalla eliitin ja roskaväen kanssa.
Sen jälkeen kaikki historialliset väärennökset olivat sallittuja. Huhuista ja juoruista tuli uutisoinnin pääsisältö. Eliitin ilo perustui siihen, miten roskaväki teki lopun kaikesta säädyllisyydestä. Rikoksesta ja varsinkin murhista tuli julkisuuden huomion keskipiste. Yhteiskuntaa voi shokeerata vain liioittelemalla sen omaa käyttäytymistä. Porvarillisuudesta tuli oman typeryytensä ivanaurun kohde. Mutta jokainen haluaa olla julkkis keinolla millä hyvänsä. Huomion keskipisteenä oleminen on kuin jatkuvasti olisi hyväilyjen kohteena.
Loppuvatko suurmusikaalit Lahdessa tähän?
Tämän yksilökeskeisen porvarillisuuden omaan nilkkaan Chicago-musikaali koko ajan potkii. Meno on koko ajan mutkatonta. Vankilassa käydään taistelu, jota kapitalismin ideologiassa ylistetään, jolloin jokainen yksilö on toisensa vihamies ja kilpailija.
Tästä taistelusta syntyy mahdollisimman suuri jokaisen onni jokaisen yrittäjän kesken. Chicago musikaalissa tämä onni kääntyy toisin päin. Pelin lopputulos on ennakolta selvä, ja viekas asianajaja Billy Flynn (Mikko Pörhölä) kerää oikeuskäyntikulujen voitot.
Olla hyväksikäytetty, käyttää toista hyväkseen, tästä ankarasta laulusta syntyy mielenkiintoista musiikkia. Lahden kaupunginteatterilta iso satsaus, on kannattanut, kuuluu vastaus.
Nuoruus, notkeus, nokkeluus, nuo kolme hienoa ännää viihdyttävät aidosti. Musikaalin miehitys on iso ja toimiva, orkesteri osaa soittamisen taidon ja ilon.
Ohjaaja Miika Muranen totesi kuitenkin Yle Lahden lähetyksessä 13. syyskuuta, että Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjan opiskelijat ovat vuosia tuoneet teatterin näyttämölle nuorta intoa ja taitoa.
Musiikkiteatterin opetus ollaan kuitenkin lopettamassa Lahdessa, eikä alan opiskelijoita enää saada helposti ja edullisesti teatterin suuriin musikaaleihin. Nähtäväksi jää, onko tämä Lahden kaupunginteatterin viimeinen suursatsaus näyttävään musikaaliin.
Lahden Kaupunginteatteri: Chicago. Musiikki: John Kander, teksti; Fred Ebb ja Bob Fosse, laulujen sanat; Fred Ebb, suomennos; Jukka Virtanen, ohjaus; Miika Muranen, koreografia; Petri Kauppinen, kapellimestari ja musiikin sovitus; Antti Vauramo, lavastus; Minna Välimäki, pukusuunnittelu; Jaana Kurttila, valosuunnittelu; Jouni Nykopp, äänisuunnittelu; Kai Poutanen.
Rooleissa Hiski Grönstrand, Laura Huhtamaa, Tapani Kalliomäki, Kai Kokko, Ilona Pukkila (vier.), Mikko Pörhölä, Maiju Saarinen, Elsa Saisio, Hanna Vahtikari, Lumikki Väinämö. Lisäksi Linda Hämäläinen, Panu Kangas, Noora Koivumies, Anni-Maija Koskinen, Peter Nyberg, Aino Paranko, Konsta Reuter, Markus Saari ja Elina Varjomäki Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalta sekä Eleonoora Martikainen ja Anna Pukkila (vier.).
lehti 