Se ero köyhällä ja rikkaalla ainakin on, että köyhän puheita ei kukaan ota tosissaan, mutta rikkaan jokainen sana on kultajyvä, rikkaan kertomat vitsit aina hauskoja. Tämä todistetaan jälleen kerran Tampereen Työväen Teatterin näytelmässä Vanhan naisen vierailu.
Sveitsiläinen Friedrich Dürrenmatt (1921-1990) kirjoitti vuosina 1947-88 yli 20 näytelmää, joista on suomennettu kymmenkunta. Eniten esitetty on Vanhan naisen vierailu, jonka Ritva Arvelo suomensi 1958. Vanhan naisen vierailun ensi-ilta TTT:ssa oli 28.2.1963 Eugen Terttulan ohjaamana. Clairen roolissa nähtiin Sylvi Salonen ja Alfredina Toivo Lehto.
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat johonkin konkurssin partaalla horjuvaan keskieurooppalaiseen pieneen kaupunkiin toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Esityksen alku takeltelee kiusallisesti, kun kaupungin silmäätekevät kouhottavat vastaanottoseremonioita suunnitellessaan. Mistään ei oikein tahdo tulla mitään, kunnes komeassa kohtauksessa upporikas Claire Zachanassian, upea Tuire Salenius, saapuu turkikset hulmuten synnyinkaupunkiinsa Gulleniin 45 vuoden poissaolonsa jälkeen.
Vanhan naisen vierailu on ajankohtai- suudessaan selkäpiitä karmiva.
Maailmalla onnistuneiden naimakauppojen avulla miljardööriksi kohonnut yökerhotanssijatar Claire kertoo vaihtaneensa miestä kuin sukkaa ja voittaneensa sievoiset summat seitsemästä avioerostaan.
– Aviomies on näyttöä, ei käyttöä varten, hän toteaa kyynisesti.
Miljardi köyhtyneelle kotikaupungille
Claire haluaa lahjoittaa köyhtyneelle kotikaupungilleen miljardin; viisisataa miljoonaa kaupungille ja toiset 500 miljoonaa jaettavaksi kaikkien perheiden kesken. Ainoaksi ehdoksi hän asettaa sen, että saa itselleen oikeutta. Oikeuden saannin ehtona on raaka kosto teosta, jonka vuoksi hän nuorena naisena joutui lähtemään kaupungista.
Clairen ehdot ovat kuin suoraan finanssipankkien kiristyspolitiikasta valtioita kohtaan.
– Lähdin täältä maha paksuna, kaikki nauroivat. Päätin palata ja kostaa. Olen ostanut kaikki kaupungin tuotantolaitokset ja kylpylän ja pysäytin tuotannon. Vain miljonäärillä on varaa ihmisyyteen, koska silloin voi tehdä itselleen oman maailman. Tämä kaupunki teki minusta porton, minä teen siitä porttolan. Teen tarjouksen, josta kaupunkilaisten on vaikea kieltäytyä, Claire uhoaa.
Perinteinen moraliteetti
Kun rahasta on kysymys, sillä ei voi tehdä muuta kuin ostaa. Mutta ostamisessakin tulee raja vastaan. Niin myös Clairen tapauksessa. Menneisyys ei ole rahallakaan palautettavissa halutuksi, omien toiveiden mukaiseksi elämänkuluksi. Kostoksi Claire haluaa, että hänen nuoruuden rakastettunsa Alfred Ill, (Ilkka Koivula) on päästettävä päiviltään kaupunkilaisten toimesta. Sen jälkeen Claire kuljetuttaisi miespolon lempeäksi rauniotalon kummitukseksi vaikkapa Välimeren rannalle. Siellä Alfred olisi vain hänen.
Dekkarimaisuudestaan huolimatta Vanhan naisen vierailu on perinteinen moraliteetti, tutkielma siitä, miten yhteisön jäsenet toimivat silloin, kun arjen rutiinit järkkyvät ja lupaus paremmasta tulevaisuudesta on käden ulottuvilla. Mikä hinta aineellisesti turvatummasta tulevaisuudesta ollaan valmiita maksamaan, millainen uhrilahja sille voidaan luovuttaa?
Tämän valintatilanteen eteen joutuvat niin kauppias, opettaja, lääkäri, komisario kuin kirkkoherrakin. Uhrataanko yksi kaikkien puolesta, vai seisovatko kaikki yhteisrintamassa yhden puolesta? Muskettisoturien vuosisatainen kysymyksenasettelu herää jälleen kerran henkiin.
Filosofisesti ja eettisesti kiintoisa esitys on mukaansa tempaava, ja alun sekä joidenkin kohtausten turhanpäiväisten kömpelyyksien ja vaivaannuttavan ylinäyttelemisen karikoista huolimatta lähes kauttaaltaan hyvä. Lähes trilleriksi yltyvä kerronta on ennen kaikkea Tuire Saleniuksen näyttelijätyön juhlaa. Hän on kuin tehty juonikkaan verbaalivirtuoosin glamouria hehkuvaan rooliin.
Mainio on myös kuminaama, ikitaitava Ilkka Koivula katalana nuoruudenrakastettuna. Hän päästää valloilleen lähes koko huikean näyttämöllisen repertoaarinsa ymmärtäessään vääjäämättömän kohtalonsa luhistuvan kotikaupunkinsa tulevan kukoistuksen uhrina.
Vanhan naisen vierailu on ajankohtaisuudessaan selkäpiitä karmiva. Heijasteleehan se nykyisenkin maailmanmenon rahapiirien sanelemia motiiveja.
Tampereen Työväen Teatteri – Eino Salmelaisen näyttämö: Vanhan naisen vierailu.
Käsikirjoitus: Friedrich Dürrenmatt, suom. Ritva Arvelo. Ohjaus: Maiju Sallas.
Dramaturgi; Seija Holma, lavastus- ja pukusuunnittelu; Pirjo Liiri-Majava, kampaukset ja maskit; Sari Rautio, valosuunnittelu; Eero Auvinen, äänisuunnittelu; Jarkko Tuohimaa, koreografia; Jens Walentinsson, tuottaja, Heidi Kollanus, apulaistuottaja; Elise Richt.
Rooleissa: Tuire Salenius, Ilkka Koivula, Janne Kallioniemi, Matti Pussinen-Eloranta, Eeva-Riitta Salo, Emmi Kaislakari, Teija Auvinen, Mika Eerola, Tommi Raitolehto, Jyrki Mänttäri, Mika Honkanen, Jaana Oravisto, Keijo Kuivanen.
uutiskirje 
