Risto Jarvan ohjaama Työmiehen päiväkirja (1967) otettiin aikalaiskritiikeissä erittäin hyvin vastaan.
Tämän päivän näkökulmasta elokuva on monilta osin selkeä aikansa lapsi. Esimerkiksi tehtaan duunareiden sanailut ovat jäykkyydessään paikoin lähinnä kiusallisia. Replikointi on muutenkin muuten pätevän draaman heikko lenkki. Ja jos tarkkoja ollaan, niin erityistä kehumisen aihetta ei ole näyttelijätyöskentelyssäkään.
Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran käsikirjoitus on tehty ryhmätyön pohjalta. Hitsaaja Juhanin (Paul Osipow) ja konttoristi Ritvan (Elina Salo) elämää kuvataan neljän pitemmän jakson puitteissa. Niiden suhteen draaman rakenne on vankalla pohjalla. Ensimmäisen jakson nimi on kuvaava: Häät – avioliitto yli luokkarajojen.
Keskeisen tematiikkansa puolesta elokuva kantaa edelleen mallikkaasti. Näkökulmassa on avaruutta, mitä tulee yksilöiden, laajempien sosiaalisten yhteisöjen (perhe, työ) sekä yhteiskunnan kokonaispalettiin. Alussa mainituista säröistä huolimatta Jarvan ja kumppaneiden opus kuuluu 1960-luvun kotimaisen elokuvan kärkitöihin.
Jarva palkittiin Jussilla sekä ohjauksesta että leikkauksesta.
Työmiehen päiväkirja. Yle Teema torstaina klo 21.50
uutiskirje 
