Luis Bunuelin Meksikossa ohjaama yhteiskunnallinen draama Los Olvidados – säälikää heitä (1950) oli espanjalaismestarin ensimmäinen kansainvälinen menestys. Myöhempiä ovat Ranskassa tehdyt Päiväperho (1966) ja Porvariston hillitty charmi (1972).
Bunuelin ja Luis Alcorizan käsikirjoittamassa elokuvassa ollaan reilun puolen vuosisadan takaisen Mexico Cityn slummeissa. Ikävää, että Los Olvidados (Unohdetut) on ajankohtainen elokuva jopa tämän päivän helsinkiläisestä näkökulmasta, toki hyvin erilaisin sävytyksin. Ydin on kuitenkin pitkälle sama.
Kysymys on nuorisojengin kylvämästä väkivallasta, joka kohdistuu satunnaisiin ohikulkijoihin. Los Olvidadosin käytännössä se tarkoittaa, että kaupunkiproletariaatin jälkikasvut rusikoivat vieläkin heikompiosaisia.
Päähenkilöiden Jaibon (Roberto Cobo) ja tätä nuoremman Pedron (Alfonso Mejia) kohtaloiden kautta elokuva tulee lähelle juuri esitetyn italialaisen neorealismin merkkiteoksen Viattomat (1946) maailmaa. Los Olvidados on kuitenkin verrattomasti kovempi ja raadollisempi teos.
Bunuel itse on todennut, miten elokuvan (alunperin Ranskassa annettu) väliotsikko ”säälikää heitä” suretti ja hävetti häntä. Bunuel kuittaa mainiossa elämäkerrassaan Viimeinen henkäykseni asian tiukasti: ”Naurettavaa.”
Los Olvidados – säälikää heitä. Yle Teema sunnuntaina klo 18.00
uutiskirje 
