Neljä ydinkohtaa
Elvytys. Usean miljardin vuosittainen elvytys lähivuosina vie kohti täystyöllisyyttä. Elvytys suuntautuisi julkisiin investointeihin ja tuotekehitykseen, koulutukseen, tutkimukseen, asumiseen, elämänhallintaa parantavaan sosiaalipolitiikkaan sekä työllistämispolitiikkaan.
Palkkatuki. Jotta vältettäisiin 1990-luvan laman vaikutuksena syntynyt pitkäaikaistyöttömien määrä, tarvitaan työllistämistä palkkatuella. Noin 400 miljoonan euron vuosittaisella panostuksella palkkatukeen ja muihin aktiivisen työllistämispolitiikan välineisiin voidaan työryhmän mukaan vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä noin 40 000 tuhannella vuosittain. Näin puretaan nykyistä 90 000 työttömän pitkäaikaistyöttömyyttä.
Kunnallisten työvoimatalojen perustaminen. Työvoimatalot kehitetään tekeillä olevan kuntien, TE-toimistojen ja Kelan pohjalta rakennettavan monialaisen yhteispalvelun pohjalta.
Työtakuu. Työvoimataloista muodostetaan asteittain työtakuuta toteuttavat keskukset. Kansalaisille tulee subjektiivinen oikeus saada työ- tai koulutuspaikka työvoimatalon järjestämänä. Mahdollisuus työ- tai koulutuspaikkaan tulee myös sellaisille, joilla ei ole edellytyksiä kokoaikaiseen työntekoon. Työryhmä korostaa, että takuun on syytä olla vapaaehtoinen, koska sanktioihin perustuva työllistämispolitiikka ei tuota hyviä tuloksia. Vapaaehtoisuus toteutetaan rakentamalla perustulo.
Lisäksi työryhmä panostaisi työllisyyteen tarjoamalla pienille ja keskisuurille yrityksille lainarahoitusta ja neuvontaa. Työryhmä korostaa myös omavaraisen ja ekologisen energiapolitiikan sekä koulutuksen merkitystä.
Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi, että pitkäaikaistyöttömiä on ensi vuonna sata tuhatta. Vaikeasti työllistyviä on nyt 170 000. Piilotyöttömät mukaan lukien työttömiä on yhteensä lähes puoli miljoonaa.
Julkisuudessa puhutaan suurtyöttömyydestä. Silti työttömyysaste on nousussa, koska leikkaukset kuristavat taloutta. Työllisyysmäärärahojakin on vuosien ajan leikattu, ja TE-toimistoista on vähennetty väkeä.
Miten kävisi, jos Vasemmistoliitto saisi päättää työllisyyspolitiikan uudistamisesta?
Tärkeintä on kysynnän lisääminen, sanoo Jouko Kajanoja puolueen talous- ja työllisyyspoliittisesta työryhmästä. Ryhmä esittää ohjelmaa, jonka lähtökohtana on jälkikeynesiläinen ajattelu ja Paltamon täystyöllisyysmallin yhdistäminen perustuloon.
– Nyt on aito mahdollisuus saada uudenlainen meno koko yhteiskuntaan. Riittävän moni on sanonut, että pitää ryhtyä elvyttämään, Kajanoja arvioi.
Lokakuussa esimerkiksi eläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto sekä kaikki eduskunnan valtionvarainvaliokunnan kuulemat talousasiantuntijat vaativat elvytystä.
Elvytystä ja palkkatukea
Vasemmistolaista elvytysohjelmaa on luonnostellut professori Heikki Patomäki (KU 22.8.). Patomäki ehdottaa usean miljardin vuosittaista panostusta hyvinvointipalveluihin, sosiaalipolitiikkaan, ekologisesti kestävään tuotantoon ja infrastruktuuriin sekä uuteen teollisuuteen ja teknologiaan.
Elvytys on askel kohti täystyöllisyyttä. Ongelmana kuitenkin on, että elvytyksen täytyy kytkeytyä emu-ratkaisuihin. Euromaiden pitäisi elvyttää yhtä aikaa, jotta elvytys olisi tehokasta.
Jotain voi tehdä yksin Suomessakin. Välittömästi työllisyyttä parantaisi palkkatuki. Kajanoja laskee, että jos Suomi käyttäisi vuodessa 400 miljoonaa euroa palkkatukeen, sillä saisi työllistettyä 40 000 ihmistä.
Pitkäaikaistyöttömyys saataisiin purettua palkkatuella lähes kokonaan kolmessa vuodessa. Näin torjuttaisiin 1990-luvun lamana aikana syntyneiden pitkäaikaistyöttömien massojen uusi tuleminen.
Palkkatuki kohdennettaisiin yrityksiin ja sitä annettaisiin kunnille itse päätettäväksi.
Tuki olisi tarkoitettu vain ohjelman alkuvaiheeseen. Jos talouden elvytys onnistuu ja työllisyystaso nousee, tarvittavan palkkatuen määrä vähenee.
Typpejä, taloja ja takuita
Vaikka yleinen työllisyystilanne olisi hyvä, aina on ihmisiä, joiden on vaikea työllistyä. Tätä varten talous- ja työllisyyspoliittinen työryhmä ehdottaa työtakuuta. Se tarkoittaa subjektiivista oikeutta työ- tai koulutuspaikkaan. Oikeus koskee myös heitä, joiden ei ole mahdollista tehdä työtä täysipäiväisesti.
Käytännössä siis niille, jotka eivät pärjää työmarkkinoilla mutta haluavat kuitenkin tehdä töitä, järjestetään tuettu muoto tehdä töitä.
Työryhmään kuuluvan Sari Kyllösen hahmotteleman ohjelman mukaan työtakuuseen voidaan edetä asteittain kehittämällä kunnallista työllisyyspolitiikkaa. Lähtökohtana on, että työvoimapolitiikasta pitäisi päättää enemmän paikallistasolla.
Suomessa kokeillaan parhaillaan työvoimanpalvelukeskuksia (TYP), joiden on tarkoitus tukea pitkäaikaistyöttömiä. Vuoden 2015 alusta nämä “monialaiseksi yhteispalveluksi” kutsutut keskukset tulevat lakisääteiseksi ja ulotetaan vuoden siirtymäajalla koko maahan.
Työryhmä ehdottaa, että “typeistä” kehitetään kuntajohtoisia työvoimataloja, jotka palvelevat kaikkia työnhakijoita ja joilla on vapaus muuttaa toimintaansa tarvittaessa nopeasti. Työvoimatalot tarjoaisivat työnhakijoille kaikki palvelut terveystarkastuksesta ja velkaneuvonnasta kuntoutukseen.
Pitkäaikaistyöttömiä ja vajaatyökykyisiä opastettaisiin työvoimataloissa osuuskuntayrittämiseen, ja työvoimatalot tekisivät yhteistyötä kolmannen sektorin yhdistysten kanssa.
Seuraavaksi kunnallisiin työvoimataloihin liitettäisiin laajaa työpajatoimintaa ja työpankkikokeilun tapaista työnvuokraustoimintaa.
Lopuksi toteutettaisiin työtakuu ja perustulo.
Paltamon malli ja työntakuu
Kunnallisen työllisyyspolitiikan kehittäminen tähtää Paltamon mallin kaltaiseen työtakuuseen. Paltamossa vuosina 2009–2013 toteutetussa hankkeessa työllistämispolitiikka siirrettiin kokonaan kuntatasolle.
Jokainen työtön oli tervetullut työvoimataloon, jossa kaikille tulijoille osoitettiin työtä, kunhan työtön pystyi tekemään sitä noin viisi tuntia päivässä. Palkat noudattivat työehtosopimuksia.
Kokeilussa työttömät saivat palvelunsa yhdeltä luukulta. Heidän osaamisensa, työhistoriansa ja tavoitteensa käytiin läpi. Mahdollisesta työstä voitiin sopia yksilöllisemmin kuin työ- ja elinkeinoministeriön työllistämismallissa.
Kajanojan mukaan työllistyminen hankkeessa paransi osallistujien tulevaisuudenuskoa, terveyttä, elämänhallintaa, itseluottamusta ja sosiaalisia suhteita.
– Voi hyvin olla, että Paltamon malli on paras työtakuukokeilu, mitä maailmassa on ollut, Kajanoja sanoo.
Perustulo takaa vapaaehtoisuuden
Sanapari “aktiivinen työllistämispolitiikka” tuo helposti mieleen kontrollitoimenpiteet, kuten valvonnan, karensseilla uhkailun tai vastikkeellisuuden. Tämä näkyy esimerkiksi työttömien nuorten kokemuksissa ja nuorisotakuun epäonnistumisessa.
Kun suomalaisten ja tanskalaisten nuorten suhtautumista työvoimaviranomaisiin tutkittiin, suomalaisten asenteet olivat kielteisiä ja tanskalaisten myönteisiä, Kajanoja kertoo.
– Tulos johtui siitä, että Tanskassa oli tarjota työpaikkoja ja meillä lähinnä sanktioita. Työvoimaneuvojasta on tullut nuorten silmissä rankaisija eikä auttaja.
Näihin ongelmiin muutoin kehuttu Paltamon kokeilukin luisui. Vaikka hankkeen lähtökohtana oli vapaaehtoisuus, työvoimataloon tuleminen kirjattiin työttömien henkilökohtaisiin suunnitelmiin ja tulematta jättämisestä seurasi karenssi.
Kajanoja sanoo, että Paltamon mallin kaltainen työtakuu edellyttää käytännössä perustulon toimiakseen. Toisaalta perustulo edellyttää, että jokaiselle on luotava houkutteleva mahdollisuus työllistyä. Perustulo takaa vapauden, ja työtakuu estää ihmisiä syrjäytymästä.
Perustuloa voidaan työryhmän mukaan lähestyä muun muassa nostamalla määrää, jonka työtön tai toimeentulotuen saaja saavat ansaita ilman, että se leikkaa tukia. Suojaosuutta nostamalla ja tulojen vaikutusta poistamalla helpotetaan myös lyhytaikaisenkin työn vastaanottamista.
Neljä ydinkohtaa
Elvytys. Usean miljardin vuosittainen elvytys lähivuosina vie kohti täystyöllisyyttä. Elvytys suuntautuisi julkisiin investointeihin ja tuotekehitykseen, koulutukseen, tutkimukseen, asumiseen, elämänhallintaa parantavaan sosiaalipolitiikkaan sekä työllistämispolitiikkaan.
Palkkatuki. Jotta vältettäisiin 1990-luvan laman vaikutuksena syntynyt pitkäaikaistyöttömien määrä, tarvitaan työllistämistä palkkatuella. Noin 400 miljoonan euron vuosittaisella panostuksella palkkatukeen ja muihin aktiivisen työllistämispolitiikan välineisiin voidaan työryhmän mukaan vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä noin 40 000 tuhannella vuosittain. Näin puretaan nykyistä 90 000 työttömän pitkäaikaistyöttömyyttä.
Kunnallisten työvoimatalojen perustaminen. Työvoimatalot kehitetään tekeillä olevan kuntien, TE-toimistojen ja Kelan pohjalta rakennettavan monialaisen yhteispalvelun pohjalta.
Työtakuu. Työvoimataloista muodostetaan asteittain työtakuuta toteuttavat keskukset. Kansalaisille tulee subjektiivinen oikeus saada työ- tai koulutuspaikka työvoimatalon järjestämänä. Mahdollisuus työ- tai koulutuspaikkaan tulee myös sellaisille, joilla ei ole edellytyksiä kokoaikaiseen työntekoon. Työryhmä korostaa, että takuun on syytä olla vapaaehtoinen, koska sanktioihin perustuva työllistämispolitiikka ei tuota hyviä tuloksia. Vapaaehtoisuus toteutetaan rakentamalla perustulo.
Lisäksi työryhmä panostaisi työllisyyteen tarjoamalla pienille ja keskisuurille yrityksille lainarahoitusta ja neuvontaa. Työryhmä korostaa myös omavaraisen ja ekologisen energiapolitiikan sekä koulutuksen merkitystä.