Mikko Viherjuuren ohjaama Tampereen Teatterin 1990-luvun suurhitti Älä pukeudu päivälliselle riemastuttaa jälleen suurella näyttämöllä uutuustulkintana. Edellinen ensi-ilta oli 1993, ja näytelmää esitettiin peräti seitsemän vuotta.
Älä pukeudu päivälliselle -näytelmän kirjoittaja Marc Camoletti syntyi Genevessä 1923, opiskeli arkkitehdiksi, ja muutti Pariisiin 35-vuotiaana valiten elämänurakseen näytelmäkirjallisuuden. Hänen valtavaan suosioon kiirineet 40 näytelmäänsä ovat kevyitä romantiikan tihkuisia ihmissuhdekomedioita. Arkkitehdin koulutuksesta on varmaankin ollut hyötyä, vaativathan tämmöiset räiskyvät komediat toimivat piirustukset.
Tämänkin eroottisen komedian lataus lähtee siitä, että erotiikkaa on tarjolla, mutta ei saatavana. Esityksen hauskuus kumpuaa suunnitelmien muutoksista, väärinkäsityksistä ja sukkelista hätävalheista.
Salaisuudet paljastuvat
Näytelmän keskiössä on aviopari Bernard ja Jagueline salaisuuksineen.
Vaimo on lähdössä viikonlopuksi iäkkään äitinsä luokse. Bernard on kutsunut juuri Hongkongista palanneen vanhan ystävänsä Robertin ja rakastajattarensa Suzannen viikonlopuksi kotiinsa maaseudulle, viettääkseen vaimon poissa ollessa ratkiriemukkaan poikamiesviikonlopun kaikilla höysteillä. Kaikkeen on varauduttu.
Pahaksi onneksi vaimo saa vihiä miehensä suunnitelmista ja peruu lähtönsä, omakin syrjähyppy mielessään. Salaisuudet alkavat paljastua, ihmissuhteet ratkeilla, totuuden verho repeillä. Eikä mikään ole niin vaarallinen lupaavasti alkaneelle romanssille kuin naisen huumorintaju, puhumattakaan, että hän tietää jo aikeesi.
Huumori on välttämätön lääke sielun haavoihin, vaikka aina ei pelkällä huumorilla selvitä, eikä nauru sovi kaikkiin tilanteisiin. Se, joka yhä nauraa, ei ole vielä kuullut huonoja uutisia, kuten Brecht lohkaisi.
Koomisuus on paljastavaa
Älä pukeudu päivälliselle -näytelmä havainnollistaa, että koomisuutta ei ole helppoa nähdä omassa itsessä, koska itsekritiikki on harvinainen ominaisuus. Koomiseksi joutuminen on useimmiten loukkaavaa, koska koomisuus on aina paljastavaa. Bernard-parkakin kuvittelee olevansa tilanteen herra suunnitellessaan itselleen täydellisen viikonlopun vaimon poissa ollessa. Hän uppoaakin erehdyksen ja virhearvioinnin seurauksena entistä syvemmälle tekemiinsä virheisiin. Kompastuen omaan nokkeluuteensa.
Näkemässäni esityksessä Ville Majamaan sairastuttua Bernardin roolin esitti virtuoosisen tarkasti ja komedian vaatimalla överiydellä erinomainen Oskari Katajisto.
Aivan kylmiltään ei Katajisto rooliin hypännyt. Hän oli Bernardin roolissa Viherjuuren ohjaamassa Porin kesäteatterin Älä pukeudu päivälliselle produktiossa pari vuotta sitten. Katajisto on aivan tolkuton verbaalivirtuoosi syytäessään valkeita, jos kohta värikkäitäkin valheita vaimolleen ja rakastajattarelleen yrittäessään selvitä kiusallisista tilanteista.
Mutta onko tämmöisellä häpeilemättömän pinnallisella eroottisella komedialla mitään sen suurempaa älyllistä tai yhteiskunnallista funktiota? Sukkelien kohtauksien ja verbaalisen ilotulituksen tuoksinassa toki piikitellään joutilaan luokan elämän ja ihmissuhteiden pinnallisuutta. Heidän elämänsä keskiössä on elämän sietämätön keveys.
Huikeata mimiikkaa
Esityksen hauskin hahmo on Jukka Leistin pitelemättömästi esittämä Robert, koomikkonäyttelijän mestarityö. Hänen nuhjuinen habituksensa suurena rakastajana virittää hymyn suupieliin jo sinällään. Puhumattakaan Leistin huikeasta mimiikasta, kun miespolo kun ei oikein tahdo pysyä mukana tapahtumien tuoksinassa.
Uhkea Elina Rintala on nainen paikallaan ovelana vaimona. Hänen näyttelemisessään alkaa olla hieman kiusallisia maneereja, mutta tähän rooliinhan ne ja hänen komediennetaitonsa uppoavat mainiosti.
Maruska Verona, Bernardin ”täystyrmäys” hänen rakastajattarenaan Suzannena on sensuelli ja seksikäs kuin mikä. Herkkävireinen Verona tekee jälleen hienon roolin keikistelevänä sulottarena.
Aivan verraton on kokin roolista ranskalaisdiivaksi kehkeytyvä, roisi ja rahvaanomainen, tavallinen työläinen, Mari Postin esittämä Susette. Porvariston hillitty charmi saa tuta hänen edesottamuksistaan. Se joutuu viimeistään koetukselle, kun Susetten raavas teurastaja-aviomies, Markku Thure pelmahtaa noutamaan kokkia kotiin.
Oman komiikkansa esitykseen tuo Marjatta Kuivaston toimiva ja kekseliäs lavastus. Perheen upea talo on vanha mylly rattaineen. Vaihtuvien kokoonpanojen lemmenpesinä ovat kanalasta, sikalasta ja myllyn yliseltä rakennetut makuukamarit.
Mikko Viherjuuren tilannekomiikkaan perustuva ohjaus vaatii näyttelijöiltä tarkkuutta, herkkyyttä ja sukkeluutta. Kauttaaltaan etevä esiintyjäkaarti selviää tehtävästä hyvin, yleisön räjähtäessä nauruun tuon tuostakin.
Tampereen teatteri: Älä pukeudu päivälliselle
Kirjoittanut Marc Camoletti. Sovitus Robin Hawdon. Suomennos ja ohjaus Mikko Viherjuuri.
Lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto. Pukusuunnittelu Mikko Saastamoinen. Valosuunnittelu Raimo Salmi. Äänisuunnittelu Simo Savisaari.
Rooleissa: Ville Majamaa – Bernard 4.12. esityksessä Oskari Katajisto, Elina Rintala, Jukka Leisti, Mari Posti, Maruska Verona, Markku Thure – George
uutiskirje 
