Naiseus on rakennettu esitys, joka koostuu tietyistä eleistä, ilmeistä, asennoista, kosmetiikasta ja kuvankäsittelystä. Kuva on meille kaikille tuttu: naistenlehdistä, musiikkivideoista, mainoskuvista, lehtien kansista
Teatteri Takomon Vain kauniit ja laihat naiset koettaa murtaa tätä rakennelmaa. Ei se sitä riko, mutta murtumia tulee.
Ruumiillisuus tuodaan näyttämölle monin tavoin. Tuulikone hulmuttaa hiuksia, tyllihame kävelee vailla ylävartaloa. Naiset syövät salaattia.
Näyttelijöillä on topatut ja muotoilevat alusvaatteet tai korkokengät, joilla on mahdotonta kävellä. Paljaat takamukset tanssivat. Nauru on tehokas ase.
Esityksen edetessä naiset kuoriutuvat vartaloa muokkaavista sukkahousuistaan ja putsaavat meikit pois.
Lopussa, yhteisen pöydän ääressä, puhumalla ja leikin varjolla, paljastetaan sitä, mikä jää pinnan alle piiloon.
Halukas nainen, itsevarma mies
Vuosi sitten Kokoteatterissa esitettiin Pop Slut –kabareeta, joka myös käsitteli naiskuvaa. Siinä katse kohdistui lähinnä populaarikulttuuriin. Pop Slut oli riehakas ja estradiviihdettä, Vain kauniit ja laihat naiset on intiimimpi.
Esitys leikittelee yleisen ja yksityisen kanssa. Kerrotaan henkilökohtaisia, kipeitäkin tarinoita ja seuraavaksi otetaan asentoja, joilla peitetään kaikki kipeä.
Siinä missä naisen poseeraus ilmentää halukkuutta ja hedelmällisyyttä, miehen on näytettävä luotettavalta ja itsevarmalta. Lauman johtajalta. Katsomossa nauretaan ja itketään.
Riipaisevia hetkiä on erityisesti Annika Aapalahden monologeissa.
Kansainvälistä uraa rakentava ja naistenlehtien kansista tuttu Pihla Viitala asettautuu poseeraamaan tuulettimen eteen ja vuodattaa lähes loputtoman kysymystulvan:
Miksi moni pitää minua kauniina, vaikka he eivät tunne minua? Miksi on sotia, miksi haarakiila? Kuka katsoo minua, kun olen yksin?
Oman navan ympärillä pyörii hullu maailma. Ei ihme, että kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.
Videolla yläkouluikäiset tytöt kertovat, kuinka heidän ulkonäköönsä on puututtu, kuinka he ovat tunteneet itsensä rumiksi. Hullu, julma maailma.
Mitä on ihanteiden takana?
Vain kauniit ja laihat naiset on Teatteri Takomon ja Teatterikorkeakoulun yhteistuotanto ja samalla taiteellinen opinnäytetyö ohjaaja Alma Lehmuskalliolle, äänisuunnittelija Ina Aaltojärvelle ja kahdelle näyttelijälle: Annika Aapalahdelle ja Anna-Mari Alaspäälle.
Takomolaisista mukana on Niina Hosiasluoma, jonka humoristinen ote uppoaa katsojiin.
Timo Ruuskasella on epäkiitollinen tehtävä edustaa esityksen ja sen tekijöiden mieskuvaa. Tämä myös sanotaan, onneksi, ääneen. Vaatimukset ovat mahdottomia, kun yhden ihmisen pitäisi olla kaikkea.
Lopulta Ruuskanen saa toimia heijastavana pintana (tämä ei ole kielikuva) ihannemiehelle.
Kun esityksen käsiohjelma julistaa ”Riot not diet!”, odotin enemmän mellakkaa ja kapinaa. Odotin jotain rajumpaa, enemmän uusia oivalluksia, ehkä myös syvemmälle menevää.
Pintaa on toki tarkoituskin käsitellä, mutta ehkä olisi voinut enemmän pohtia sitä, mitä on ulkonäkö-ihanteiden takana. Päästä kysymyksistä vastauksiin.
Miksi iso pylly ja korkokengät, miksi iso parta ja metsuriseksuaalisuus?
Jokainen sydämenlyönti
Sirpalemainen, assosiaatioiden varassa etenevä esitys on muodoltaan tyypillistä nykyteatteria.
Näkymätön seinä katsojan ja näyttämön välillä ylitetään katseella ja puheella; näyttelijän, roolin ja ihmisen rajaa rikotaan, rooli tiputetaan ja otetaan uusi.
Kokonaisuus jää hieman hajanaiseksi, mutta pidän siitä, miten näyttelijät ovat näyttämöllä läsnä. He tulevat Takomon tilassa myös kirjaimellisesti lähelle katsojaa.
Henna Tanskasen monologi esityksen lopussa hiljentää tunnustelemaan pulssia. Tu-tum. Tu-tum. Tu-tum.
Jokainen sydämenlyönti muistuttaa, kuinka monimutkainen ja nerokas koneisto ylläpitää elämäämme. Ilman tätä ”ruumiskoneistoa” ei olisi minuutta, ei kysymyksiä, ei sielua.
Arvokasta ruumista pitää rakastaa ja kohdella hyvin, sillä se on sielun koti. Tu-tum.
Vain kauniit ja laihat naiset. Ohjaus: Alma Lehmuskallio, dramaturgia: Marie Kajava. Näyttämöllä: Annika Aapalahti, Anne-Mari Alaspää, Niina Hosiasluoma, Timo Ruuskanen, Henna Tanskanen ja Pihla Viitala. 18. 12. saakka, Teatteri Takomo, Fredrikinkatu 18, Helsinki.
uutiskirje 
