Yhdysvaltain oikeusministeri Eric Holder nimitti viime viikolla liittovaltion erikoissyyttäjän tutkimaan CIA:n kuulusteluissa mahdollisesti tehtyjä rikoksia. Holderin mukaan esitetyt syytökset ovat niin vakavia, ettei hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin käynnistää tutkinta.
Presidentti Barack Obama on useaan otteeseen sanonut, ettei hän halua kaivella George W. Bushin presidenttikauden tapahtumia eikä kohdistaa rikostutkintaa silloisiin alemman tason toimijoihin, mikäli nämä ovat uskoneet toimivansa ylemmän tason antamien valtuuksien puitteissa.
Julki tulleiden uusien dokumenttien valossa Bushin kauden CIA:ta on vaikea jättää tutkimatta, mutta Obaman hallinnon selvä toive on, että siitä selvittäisiin mahdollisimman vähällä.
Bushin käymän ns. terrorisminvastaisen sodan tapahtumien tutkinta on Obamalle poliittinen miinakenttä.
Holder nimitti erikoissyyttäjäksi kokeneen John Durhamin. Durham on jo yli puolitoista vuotta tutkinut sitä, kuka tuhosi vuonna 2005 videonauhat kahden erittäin tärkeän CIA:n vangin kuulusteluista.
Durhamilla ei kuitenkaan ole laajoilla valtuuksilla varustetun riippumattoman syyttäjän asemaa, vaan hän toimii suoraan Holderin alaisuudessa. Holder on ilmoittanut, että hän haluaa nostaa esille vain äärimmäiset tapaukset.
Durhamin tehtävä on tiukasti rajattu. Hänen tulee tehdä alustava tutkimus, jonka perusteella vasta arvioidaan, antavatko todisteet aihetta varsinaisen rikostutkinnan käynnistämiseen.
Poliittinen miinakenttä
Bushin käymän ns. terrorisminvastaisen sodan tapahtumien tutkinta on Obamalle poliittinen miinakenttä. Jos skorpionikattilan kansi todella avataan, sieltä mönkii esiin tutkittavaa vuosiksi eteenpäin. Julkinen huomio ja poliittinen prosessi alkavat pyöriä Bushin kauden rikoksissa, eikä Obaman uudistushankkeille riitä enää puhtia.
Prosessista tulisi myös pahasti kansakuntaa kahtia repivä. Konservatiivinen puoli kansasta uskoo vakaasti, että Bush toimi oikein kansallisen turvallisuuden takaamiseksi. Jos Bushin kauden toimissa on jotain moitittavaa, niin sitten siinä, ettei hän aina ollut tarpeeksi kova.
Puolustelijoiden kärkeen on asettunut entinen varapresidentti Dick Cheney. Hänen mukaansa vain CIA:n toiminnan ansiosta pystyttiin estämään uudet terrorihyökkäykset Yhdysvaltain maaperälle vuoden 2001 jälkeen.
Cheneyn mukaan tiedusteluviranomaiset ”eivät ansaitse tulla poliittisten tutkimusten tai syytteiden kohteiksi”.
Kuusi republikaanisenaattoria lähetti oikeusministeri Holderille kirjeen, jossa he pelottelevat jo alustavan tutkinnan koituvan lopulta ”Amerikan kansan maksettavaksi”. Heidän mukaansa kansa odottaa, että tiedusteluelimet saavat ”ilman häiritseviä tekijöitä” tehdä työtään maan suojelemiseksi ”tunnetuilta ja tuntemattomilta uhilta”.
Oikeusministeriö ja CIA vastakkain
Tutkinta aiheuttaa närää myös Obaman hallinnon sisällä, jossa oikeusministeriön ja tiedusteluelinten sanotaan nyt olevan napit vastakkain.
ABC Newsin mukaan Obaman nimittämä CIA:n pääjohtaja Leon Panetta raivostui heinäkuussa kuultuaan Holderin harkitsevan erikoissyyttäjän nimittämistä. Kiista johti Valkoisessa talossa yhteenottoon, jossa ”karjuttiin ja syydettiin loukkauksia” ja Panetta uhkasi jättää virkansa.
Durhamin nimittämisen jälkeen Panetta lähetti CIA:n väelle kiertokirjeen, jossa hän sanoi kidutuspaljastuksia ”vanhaksi jutuksi” ja vakuutti seisovansa niiden virkailijoiden rinnalla, ”jotka tekivät sen, mitä heidän maansa pyysi ja jotka noudattivat heille annettuja juridisia ohjeita”.
Durham joutuu tasapainoilemaan
Mutta toisella puolella ovat ihmisoikeusjärjestöt sekä monet Obaman oman demokraattipuolueen liberaalisiiven jäsenet.
Kansalaisvapauksien liitto ACLU vaatii täyttä tutkimusta vankien kiduttamisesta sekä siitä, kuka antoi niihin luvan. ACLU:n johtajan Anthony Romeron mukaan on runsaasti todisteita siitä, että Bushin hallinnon kidutusohjelma oli laaja, järjestelmällinen ja hallituksen ylimpien tasojen hyväksymä.
Human Rights Watchin mukaan mikään sellainen tutkinta ei olisi uskottava, jossa syytettäisiin joitakin ”omin päin toimineita” kuulustelijoita, mutta ei kajottaisi CIA:n kuulusteluohjelmasta vastuussa olleisiin korkea-arvoisiin virkailijoihin.
Durhamin tutkinta on tasapainoilua ja vähintään yhtä paljon politiikkaa kuin juridiikkaa. Jos kukaan ei joudu syytteeseen, näyttää koko tutkinta tyhjältä teatterilta. Jos syntipukiksi nostetaan pari ”mätää omenaa”, ei sekään näytä hyvältä.
Jos taas Durham todella aloittaa prosessin, jossa lähdetään menemään komentoketjussa ylöspäin, voidaan päätyä hyvin korkealle.
Kuka uskoo, etteivät puolustusministeri Donald Rumsfeld, varapresidentti Cheney, Bushin oikeusministerit ja itse Bush olisi vähintään yleisellä tasolla hyväksyneet CIA:n kuulustelumenetelmiä?
Vähän syytteitä ja tuomioita
Pelättävissä kuitenkin on, että tapetille nostetaan pari alimman suoritusportaan kiduttajaa. Näin on tapahtunut aikaisemminkin.
Abu Ghraibin kohukuvien seurauksena syyte nostettiin muutamaa reserviläistä vastaan, esimerkiksi niitä vastaan, jotka virnuilivat ja näyttivät voitonmerkkejä kuolleen vangin vieressä. Sen sijaan kukaan vangin kuoleman aiheuttaneista kuulustelijoista ei saanut syytettä. Mutta heidän naamansa ei tullutkaan näkyville koko maailman mediassa.
Vuoden 2001 jälkeen vain yksi ainoa CIA:n kuulusteluihin osallistunut on tuomittu. Vuokratyöntekijä David Passaro sai vuonna 2007 kahdeksan vuoden vankeustuomion afgaanimiehen kuolemaan johtaneista tapahtumista.
Amerikkalaiset lakiasiantuntijat sanovat jo etukäteen, että edes alemman suoritusportaan mahdollisia syytettäviä on vaikea saada tuomituksi. Monista tapahtumista on kulunut jo pitkä aika, mikä vaikeuttaa muutenkin hankalaa pitävän todistusaineiston keräämistä. Syytetyt voivat myös vedota siihen, ettei heidän toimillaan ollut rikollista tarkoitusta.
Osa pahimmista tapauksista on ollut jo aikaisemmin syyteharkinnassa, mutta syytteitä ei ole nostettu.
uutiskirje 
