Näytelmä alkaa siitä, kun tunnontuskiin tullut vaimo yllättää salasuhteensa kertomalla tälle paljastaneensa miehelleen kaiken. Sitten ”edetään” melkoisella pikakelauksella päätöksensä saaneen suhteen yhdeksän vuotta kestänyt historia kohtaus kohtaukselta sen alkuun.
Nobel-palkittu Pinter on tunnettu muun muassa ns. riisutun taktiikan käyttämisestä näytelmissään. Se, millaisen tulkinnan ohjaaja Arto af Hällström tuo Kansallisteatterin Willensaunaan Petos-näytelmän, kertoo hengenheimolaisuudesta. Pinterin tässäkään näytelmässä ei ole tyypillistä niinkään dialogien vuolaus, mutta niissä sanotaan silti paljon. Tunnuksenomaista on myös katsojaa kutkuttavasti kerronnan, jos ei mystisyys, niin ainakin salamyhkäisyys ja moniselitteisyys.
Arvostettu näytelmä on esitetty Suomessakin useamman kerran. Näytelmän Suomen kantaesitys oli Kansallisteatterissa vuonna 1979. Missään sitä tuskin on saatu tiivistettyä tuntiin ja varttiin. Nyt on.
Tunteet päästettiin valloilleen, hillitysti nekin.
Yksityiskohdat puhuvat
Kirjailijan ja ohjaajan hengenheimolaisuus ei rajoitu tiiviyteen. Sitä on nähtävissä myös taidossa olla nimenomaan yksityiskohtien esilletuomisessa niin tavattoman paljon puhuva. Muutenhan olisi ollut vaarana sortua toimimaan vastoin kirjailijan tarkoitusperiä.
Jo näytelmän nimi kertoo sen, että kolmikon suhteissa edetään nuo vuodet petoksesta toiseen. Takaperoisesti kun mennään, paljastuu millainen muisti ihmisellä olla saattaakaan, millä tavalla se voikaan pettää, millä tavalla eri tavalla ihmiset yhteiset asiat muistavatkaan. Paljon ratkaisee se, miten asiat halutaan muistaa.
Myös paljastuu se, miten totuudenvastaisesti ihminen saattaa luulla asioiden olevan. Asioiden todellisesta tilasta (salasuhteesta) tietävän petetyn aviomiehen osana on tuoda tähän näytelmään se pintermäinen jännite.
Katsoja jännittää
Katsojan osana on teatterissa olla se jännittäjä. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Petos-näytelmässä tätä jännittämistä katsojalla on juonen etenemistavasta johtuen kaksinverroin. Nyt pitää pohtia myös sitä mikä oli se, joka johti äskeiseen.
Willensauna on oikea paikka tällaisen näytelmän esittämiselle. Juoni puhuu puolestaan. Lavasteilla ei tarvitse konstailla. Riittää pöytä, muutama tuoli ja leveä vuode. Huomiota kiinnittää myös esityksen valo- ja värimaailma. Rauhallisuus on valttia, sopusoinnussa esityksen hengen kanssa. Sen muistivat läpi esityksen myös näyttelijät. Kiivastuttiin kyllä, mutta hillitysti. Tunteet päästettiin valloilleen, hillitysti nekin.
Suomen Kansallisteatteri, Willensauna: Petos. Käsikirjoitus Harold Pinter, suomennos ja ohjaus Arto af Hällström, lavastus Kimmo Viskari, puvut Auli Turtiainen, valot Ville Virtanen, äänet Esa Mattila.
Rooleissa: Maria Kuusiluoma, Marc Gassot, Petri Liski ja Zoran Atanasov.
uutiskirje 
