Alkuajan itsenäinen Suomi oli poliittisesti niin vaarallinen maa vasemmistolaisille, että täällä selvisi hengissä lähinnä moukan tuurilla. Myrkylliset oikeistolaiset puhurit puhaltelivat monelta suunnalta.
Kotkalaisen työläiskirjailija Ahti Kansan (s.1927) tuore novellikokoelma Arvaamattomia askeleita käsittelee Suomen itsenäisyyden synnytyspolttoja ja nuoren tasavallan poliittisia kipupisteitä. Ay-liikkeen aktiivit ovat monessa novellissa keskushenkilöitä, mutta mukana kuvassa ovat myös työväenliikkeen johtajat, kuten Väinö Tanner. Novellissa Savurenkaat kuvataan, miten työläisperheen pojasta Väinö Tannerista kehittyi sikariportaan herra ja oikeiston luottomies:
”Elokuussa 1914 maailmansota pamahti riehumaan ja tavaramarkkinoiden suhdanteet kuumenivat. Helsingin kaupunkikuvaan oli noussut erikoinen markkinanimi, Elanto, eteenpäin kasvava, pirteä osuuskauppaliike. Osuuskauppa Elanto tarvitsi tehokasta sihteeriä, joka viihtyi sikarirenkaissa. Siinä aukeni Tannerin kokoinen aukko organisaatiossa ja Väinö täytti sen nopeasti. Tästä oli tie vain ylöspäin.”
Ay-liikkeen aktiivit ovat monessa novellissa keskushenkilöitä.
Novellissa Pokkakerho myös pikkukauppalan kerma pääsee vauhtiin. Eletään kansalaissodan jälkeisiä vuosia, ja lähiseuduilla tapahtuu outoja äkkikuolemia. Suojeluskuntaupseerit ovat kiihkoisia kamppaillessaan tsaarinvallan koulussa olleiden vanhempien upseerien kanssa johtopaikoista. Kunnanlääkärin kotona säännöllisesti kokoontuva korttiporukka katselee asioiden kulkua ulkopuolisina tarkkailijoina.
Adin aamusoitossa kurkistetaan tehtaan johdon välisiin erimielisyyksiin 1930-luvulla, kun kaikki johtajat eivät olleet yksimielisiä ay-aktiivien muilutuksista ja työntekijöiden pakottamisesta liittymään suojeluskuntiin.
Samat asenteet työnantajilla
Lahjalapikkaat tuo mieleen Pentti Haanpään romaanin Yhdeksän miehen saappaat. Tarina talvisodasta on tuore ja yllättävä. Näkökulma on rivisotilaiden, tarinan juonen käänteet ovat yllättäviä.
Kokoelman avaava Sulkujuttu kuvaa talvella 1914 työnantajien työsulkua eräällä sahapaikkakunnalla. Vaikka kyseisistä tapahtumista on kulunut jo sata vuotta, suomalaisten työnantajien asenteet tuntuvat säilyneen lähes muuttumattomina. Siinä mielessä suomalaisessa työelämässä ei kehitys ole edistynyt. Muilla yhteiskunnan alueilla kyseistä ilmiötä kutsuttaisiin paikallaan polkemiseksi, mutta työnantajat tuntuvat olevan hyvin ylpeitä dogmaattisista perinteistään.
Työnantaja jakelee lopputilejä ja häätää työntekijät perheineen asunnoistaan talvipakkaseen. Periksi ei työntekijäpuolella kuitenkaan anneta: ”Jo muutaman päivän kuluttua vaelsi sahayhtiöiden konttoreiden ohitse ammattiosastojen mielenosoituskulkueet heiluttaen punaisia lippujaan. Santarmit hätyyttivät, ammuskelivat ilmaan pelottelumielessä, mutta mielenosoitukset toistuivat sitkeästi.”
Työn jälkiä
Ahti Kansan työläiskirjailijantie hakeutui uomiinsa 1970-luvulla runojen kautta hänen kirjoittaessaan runoja työväeniltamiin. Esikoiskokoelma Työn jälkiä ilmestyi 1978 ja pääsi julkisuuteen KOM-teatterin ja televisioesitysten kautta.
Vuosina 1978–2001 Kansa keskittyi kymenlaaksolaisten yhdistysten historiikkien kirjoittamiseen. Työelämää sulfaattitehtaassa kuvaava romaani Murskaava rotaatio (Minerva) ilmestyi kymmenen vuotta sitten. Parhaillaan on taittovaiheessa työelämään liittyvä muistelmateos Palatsien puristuksessa. Luvassa on myös näytelmä Väinö Tannerista. Kansan mukaan työväenliikkeen kummisetänä toiminut Tanner on edelleen monilta osin työväen aatehistorian musta aukko.
Arvaamattomia askeleita -kokoelman esseetarinat Kansa kirjoitti 1990-luvulla. Osittain nämä vertautuvat Sasu Punasen vuosina 1928–29 julkaistuihin hulvattomiin pakinanovelleihin kokoelmissa Punakaarti, kuningas, vehnäpulla ja porvari sekä Jussi Taavetti Haataisen sijaiskärsimys.
Sasun ja Kansan novellien päähenkilöiden meininki on sen verran irtonaista, että molempia voi kutsua avartavan vaihtoehtoiseksi historian kirjoitukseksi.
Ahti Kansa: Arvaamattomia askeleita. Kuvitus: Valtteri Repo. Omakustanne (painotalo Westman) 2014.
uutiskirje 
