JP Siilin käsikirjoittama ja ohjaama Härmä (2012) on perhe- ja sukukronikka, rakkausfilmi ja puukkojunkkariwestern. Leffan mittelöt kelpaa rinnastaa sekä Shakespearen kuningasdraamoihin että ensimmäisen Mooseksen kirjan tarustoon. Omasta takaa meillä on pohjiksi Härmästä poikia kymmenen (1950).
Härmässä riittää näyttävästi lavastettua ja puvustettua epookkia sekä maakunnallista myyttistä hohtoa. Ison talon sukutaisto johtaa veljessotaan. Kun on paljon omaisuutta, on myös paljon menetettävää.
Jani Kumpulaisen kuvaamissa näkymissä on visuaalista hohtoa, tosin osa siitä menee pelkän koreuden piikkiin. Tämä pätee myös nukkemaiseen tähtipariin. Lakeuksien Romeona ja Juliana nähdään Lauri Tilkanen ja Pamela Tola.
Mikko Leppilammilla on kokoparta ja hapsottava tukka kuin huutomerkkinä siitä, että täältä tuloo pääpahis. Yritys on hyvä, mutta kovin petomaiseksi häjykarjuksi ei miestä koe.
Näyttelijävoima on sivurooleissa. Kärjessä ovat Esko Salmisen isäntää enemmän Lena Meriläinen mahtitalon vaikuttavan synkeänä emäntänä, Aku Hirviniemi rehtinä renkinä ja Taneli Mäkelä naapurin isäntänä, joka tempaisee itsensä kerralla kansainväliseen kärkeen, milläpä muulla kuin heinäseipäällä. Siinä myös yksi selitys elokuvan aikoinaan saamalle K-16-merkille.
Kotikatsomo: Härmä. TV1 sunnuntaina klo 21.05
uutiskirje 
