Radikaalin vasemmiston liitolla Syrizalla on edessään tiukat ajat, jos se pääsee muodostamaan Kreikan hallituksen runsaan viikon kuluttua pidettävien vaalien jälkeen.
Syrizan talousohjelman mukaan maassa viime vuosina lainansaannin ehtona toteutettuja talouden kuristustoimia ryhdytään välittömästi purkamaan. Ohjelman rahoitus on kuitenkin osin riippuvainen siitä, että maa pystyy sopimaan asioista etenkin pääasiallisten lainanantajiensa eli euromaiden kanssa.
Toinen puoli Syrizan talousohjelmaa on Kreikan valtavan velkataakan purkaminen. Kreikalla on julkista velkaa runsaat 320 miljardia euroa, 175 prosenttia suhteessa kansantuotteeseen. Syrizan ja monen muunkin mielestä maa ei koskaan kykene suoriutumaan siitä.
IMF olisi jo valmis jonkinasteiseen Kreikan velkojen leikkaamiseen.
Yksityisiltä otetut lainat Syriza on sitoutunut maksamaan kokonaan. Valtaosa veloista on kuitenkin nyt euromailta, Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF) ja Euroopan keskuspankilta (EKP). Näistä se haluaa saada anteeksi yli puolet, pidentää jäljelle jäävien takaisinmaksuaikoja edelleen ja sitoa takaisinmaksun talouden kasvuun eikä veronkorotuksin ja menoleikkauksin hankittavaan budjettiylijäämän.
Mallia esitykselleen Syriza on ottanut vuonna 1953 tehdystä Lontoon sopimuksesta. Sillä Saksalle, Kreikan suurimmalle tämänhetkiselle rahoittajalle, määrätyistä sotakorvauksista leikattiin 60 prosenttia. Lisäksi maksuaikoja pidennettiin ja takaisinmaksu sidottiin maan vientitulojen kasvuun. Yksi saamistensa leikkaajista oli Kreikka.
Euromaiden myöntyminen tällaisiin leikkauksiin tuntuu epätodennäköiseltä. Suomen osalta se merkitsisi ehkä neljän miljardin euron menetystä.
EKP:stä tulisi todella raskas sinko
Syrizan apuna toimivat taloustieteilijät ovat kehittäneet kuitenkin myös laajemman mallin ei vain Kreikan vaan koko euroalueen julkisen velkataakan saneeraamiseksi. Se muuttaisi perusteellisesti Euroopan keskuspankin roolia ja tähtää myös euroalueen talouskuripolitiikan peruslinjan muutokseen. Tavoite on siirtyä budjettialijäämien tuijottamisesta kasvun tukemiseen ja välineenä on keskuspankin tulivoima.
Mallin mukaan Euroopan keskuspankki ostaisi markkinoilta pois sen osan kunkin euromaan julkisista veloista, joka ylittää 50 prosenttia kansantuotteesta. Nykytilanteessa ostot koskisivat neljää pientä maata lukuun ottamatta kaikkia euromaita, pieneltä osalta myös Suomea. Veloista siirtyisi noin puolet eli lähes 4 500 miljardia euroa.
Jotta inflaatio ei kiihtyisi liikaa, EKP rahoittaisi ostot lainaamalla lähes vastaavan summan markkinoilta.
EKP muuttaisi nämä lainat korottomiksi, mutta niitä ei annettaisi anteeksi. Takaisinmaksu alkaisi vasta sitten, kun EKP:lla olevien lainojen summa alittaisi 20 prosenttia maan kansantuotteesta. Näin sekin olisi sidottu kansantuotteen kasvuun eikä johtaisi pakolliseen menojen leikkaamiseen tai verojen kiristämiseen.
Vähiten velkaantuneilla kuten Suomella takaisinmaksu alkaisi heti. Pahiten velkaantuneilla kuten Italialla ja Kreikalla siihen menisi jopa 60 vuotta. Euroissa mitattuna suurimmat velkojen siirrot kohdistuisivat Saksaan ja Ranskaan, mutta suhteellisesti suurin helpotus tulisi Kreikalle, Italialle ja Portugalille.
EKP kärsisi ensi alkuun tappioita kymmeniä miljardeja euroja vuodessa, koska se joutuisi maksamaan korkoa lainaamistaan rahoista. Osan näistä se voisi kattaa niin sanotun rahaveron tuotolla.
Mallia voidaan myös mukailla esimerkiksi ottamalla huomioon nykyisten velkojen takaisinmaksuaika. Jos EKP:n ostojen raja olisi esimerkiksi 90 prosentin velkaantumisaste, siirto koskisi vain eteläisen Euroopan maita sekä Ranskaa ja Belgiaa.
Kaikkien eri versioiden sisällön ekonomistit kiteyttävät velkataakan rasitusten lykkäämiseen viidellä vuodella ja nykyisen talouspoliittisen linjan hylkäämiseen ikuisiksi ajoiksi. Veronmaksajien rahoja ei käytettäisi missään toisen maan velkojen maksuun.
Rahamarkkinoiden reaktioita ja siten esimerkiksi korkojen ja lainansaantimahdollisuuksien kehitystä tällaisen operaation jälkeen on mahdotonta arvailla.
Kreikan tuella kireä aikataulu
Koko homman vaikeusastetta lisää se, että Kreikalla ei ole paljon aikaa. Syrizan arvion mukaan maan rahat riittävät kesään saakka, mutta maa tarvitsee lisätukea selvitäkseen tämän vuoden lainanlyhennyksistä.
EKP on luvannut taata kreikkalaispankkien rahoituksen vain helmikuun eli nykyisten lainaohjelmien loppuun saakka, jos ei jatkotoimista maan talouden suhteen ole sovittu sitä ennen. Rahoituksen loppuminen veisi Kreikan pankit ja sitä myötä maan kaaokseen.
Kansainvälinen valuuttarahasto on jo esittänyt velkojen jonkinasteista leikkausta Kreikan tukemiseksi. Euromailta sen sijaan ei ole liiennyt muuta kuin alustavia puheita pienistä korkojen leikkauksista ja maksuaikojen pidentämisestä edelleen. Ne eivät auta Kreikkaa nykyisen inhimillisen ja taloudellisen kriisin lievittämisessä ja talouskasvun luomisessa.
uutiskirje 
