Varattomia vapaaehtoispohjalta hoitavat solidaarisuusklinikat ovat yksi osa Kreikan laajempaa solidaarisuusryhmien kokonaisuutta. Niihin kuuluu myös esimerkiksi ruokaa jakavia ryhmiä, kahviloita, koulutusta ja kulttuuria, lakiapua, velkaneuvontaa ja tukea maahanmuuttajille.
On myös ”ilman välikäsiä” -markkinoita, joissa viljelijät myyvät tuotteitaan suoraan kuluttajille. Periaatteena on, että viljelijän käteen jää 25 prosenttia enemmän kuin supermarketissa ja kuluttaja maksaa 25 prosenttia vähemmän.
Ensimmäiset ryhmät perustettiin 3–4 vuotta sitten ja nyt niitä on lähes 400, kertoo ryhmien yhteiselintä Solidarity for All edustava Kristos Giovanopoulos.
Vapaaehtoiset lääkärit tekevät pari työvuoroa kuukaudessa solidaarisuusklinikoilla.
Kaikki solidaarisuusryhmät perustavat toimintansa siihen, että rahaa käytetään mahdollisimman vähän ja tärkeintä on vapaaehtoistyö.
– Tähän on kaksi pääsyytä. Ensinnäkin haluamme, että ihmiset tekevät jotain itse. Toiseksi haluamme välttää kaikki epäilyt korruptiosta.
Vaihtoehtoja passiivisuudelle
Ryhmät ovat lähteneet ruohonjuuritasolta, ja ne ovat itsenäisiä. Vuonna 2012 perustettu Solidarity for All antaa Giovanopoulosin mukaan ryhmille logistista ja hallinnollista tukea, mutta ”toiminnan koordinoinnissa se on vain yksi osallistuja muiden joukossa”.
Solidaarisuusryhmien asioista päätetään avoimissa yleiskokouksissa. Tätä samoin kuin itsehallinnollisuutta pidetään tärkeänä aidon demokratian ja osallistavan organisaation edistämiseksi.
Giovanopoulos sanoo, ettei solidaarisuusryhmien syvin päämäärä ole korvata romahtaneita julkisia palveluja, vaan kehittää uudenlaisia toimintatapoja. Pyrkimys on etsiä vaihtoehtoja passiivisuuden, riippuvuuden ja konsumerismin kulttuurille. Osallistumisen ja mobilisoinnin periaatteet erottavat ne pelkästä hyväntekeväisyydestä.
Tukea myös ulkomailta
Vuoden 2012 vaalien jälkeen vasemmistopuolue Syriza perusti solidaarisuusrahaston, johon sen kansanedustajat antavat 10–20 prosenttia palkastaan. Nämä rahat kulkevat Solidarity for All -yhteistyöelimen kautta solidaarisuusryhmille.
– Ryhmät ovat kuitenkin itsenäisiä, eivätkä kaikki halua ottaa tuota rahaa vastaan, toteaa Giovanopoulos.
Solidaarisuusklinikoilla ja ryhmillä on tukijoita myös ulkomailla. Samalla ne itse auttavat vielä suuremmassa puutteessa olevia. Viime kesänä vietiin lääkkeitä Gazaan ja nyt helmikuussa Syyrian Kobaneen.
Aiheesta enemmän perjantaina 13.2 ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 
