Suomalaista teollisuutta viedään yhä esimerkiksi Kiinaan parempien tuottojen toivossa. Vuodesta 2008 alkaen Suomesta on kadonnut lähes 80 000 työpaikkaa teollisuudesta. Tämä on valtavan kokoinen lovi valtion verotuloissa.
Verokertymien romahtaminen on lyömässä rankasti kaikkein vaikeimmassa asemassa oleviin ihmisiin kuten vammaisiin ja pienituloisiin eläkeläisiin. Kunnat karsivat menoja ja se näkyy heidän liikkumisissaan ja myös mahdollisena hoidon heikkenemisessä. Luettelo voisi jatkaa ja se kertoo raskasta kieltään varsin lyhytaikaisen suomalaisen hyvinvointivaltion alas ajamisesta.
Näinhän ei olisi pakko olla. Toisenlainenkin mahdollisuus on yhä olemassa. Valtiokin voi olla kokonaan uuden teollisuuden alkuunpanija ja toimija.
Valtio on ennenkin omistanut varsin paljon teollisuutta ja omistaa sitä toki nytkin. Silmiinpistävää on kuitenkin ollut valtion omistustaan karsiva suuntaus, jota lähinnä oikeistotaustaiset poliitikot ovat ajaneet hokien, että valtio ei voi olla omistajana teollisuudessa. Oikeistolaiset väittävät, että yksityisten tuoma raha teolliseen toimintaan on ainoa ja oikea tie työpaikkojen luomisessa.
Pääoman omistajat eivät juurikaan enää liikuta rahojaan investoimalla suomalaiseen teollisuuteen, vaan pitelevät niitä jemmassa odottelemassa tuottavampia ”ryöstöaikoja” heidän mielestään. Rahat ovat edelleen olemassa. Niitä ei ole suinkaan ammuttu ulkoavaruuteen.
Kapitalistien ollessa haluttomia, joko tilapäisesti tai lopullisesti, on löydettävä vaihtoehto vakaammille ja turvallisemmille työmarkkinoille, joiden pääsääntöinen tehtävä ei ole pitää yt-neuvotteluita ja vähentää työvoimaa.
Tutkittua tietoakin löytyy työllistämisen hyödyistä valtion taloudelle. Mikäli työllistäjänä toimisi valtio ja se maksaisi työttömälle noin 2 000 euroa kuussa riippumatta sen suuremmin tuotosta, olisivat todelliset kustannukset valtiolle alhaisimmillaan noin 400 euroa kuussa väittää tutkimus (Tiainen), varsin monimutkaisen polun kautta tosin.
Totta tai ei, parempi kuitenkin työllistää, vaikka valtion toimesta esimerkiksi ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat jääneet eläkeputken ulkopuolelle ollessaan hiukan liian nuoria, mutta liian vanhoja työllistyäkseen vapailla työmarkkinoilla. Lakejakin olisi parasta muuttaa ikärasismin nujertamiseksi ja luoda mahdollisuus työllistyä valtion ylläpitämissä uusissa teollisuuslaitoksissa, joissa ei syrjitä nuoria eikä vanhoja.
Yksityinenkin yritys voi toki olla työllistäjä näiden henkilöiden kohdalla. Valtion olisi halvempi tukea heidän työllistymistään kuin maksaa toimeentulotukea lopunelämää. Ikärasismin runtelemat työttömät ovat tulevaisuuden minituloisia eläkeläisiä.