Virallinen Saksa on vuosikymmeniä katsonut, että kysymys sotakorvauksista natsien toisessa maailmansodassa miehittämille maille on ratkaistu, eikä Saksa ole enää mitään velkaa kenellekään.
Tämä kanta on nyt kyseenalaistettu. Kaksi kertaa sosiaalidemokraattien (SPD) presidenttiehdokkaana ollut Gesine Schwan sanoi Spiegel Onlinelle, että ”meidän olisi lähestyttävä taloudellisesti uhreja ja heidän perheitään”.
Kysymys on tällä erää erityisesti Kreikasta, koska Kreikassa on uuden vasemmistohallituksen aikana nostettu kysymys sotakorvauksista uudelleen tapetille.
Myös SPD:n varapuheenjohtaja Ralf Stegner on sitä mieltä, että ”korvauksista pitäisi keskustella”. Stegnerin mukaan asiassa on vielä vuosikymmenien jälkeenkin ratkaisemattomia juridisia kysymyksiä.
Stegner sanoi kuitenkin Spiegelille, että sotakorvausasiaa ei pitäisi kytkeä eurokriisiin ja kysymykseen Kreikan veloista.
SPD istuu Saksan hallituksessa yhdessä kristillisdemokraattien kanssa. Liittokansleri Angela Merkelin johtamat kristillisdemokraatit ovat tiukasti kieltäytyneet keskustelemasta sotakorvauksista.
Sosiaalidemokraattien lisäksi asiaan on puuttunut myös vihreiden varapuheenjohtaja Anton Hofreiter. Hän sanoi, ettei korvausasiaa saa lakaista syrjään, sillä se ei ole ”moraalisesti tai juridisesti loppuunkäsitelty”.
Ei juuri mitään korvattu
Saksan virallinen kanta on lähtenyt nimenomaan siitä, että asia on loppuunkäsitelty. Tätä perustellaan niin sanotulla ”kaksi plus neljä -sopimuksella”, joka vuonna 1990 tehtiin silloisen Länsi-Saksan, Itä-Saksan ja toisen maailmansodan neljän voittajavaltion Yhdysvaltain, Neuvostoliiton, Iso-Britannian ja Ranskan välille.
Tämän Saksojen jälleenyhdistämistä edeltäneen sopimuksen katsotaan Saksassa estäneen kaikki tulevat vaatimukset sotakorvauksista. Linjan kannattajat Saksassa sanovat, että Kreikan hallituksella olisi silloin ollut tilaisuus esittää tyytymättömyytensä, mitä se ei tehnyt.
Saksa on selvinnyt lähes olemattomilla korvauksilla natsivallan toisen maailmansodan aikana aiheuttamista tuhoista.
Sodanjälkeisissä oloissa rintamalinjat muuttuivat nopeasti kylmäksi sodaksi voittajavaltojen välille. Länsivalloille oli tärkeää saada nostettua Länsi-Saksa jaloilleen osaksi länsiliittoutumaa. Tässä hengessä vuoden 1953 Lontoon konferenssi pyyhki pois puolet Länsi-Saksan veloista ja antoi loppuosalle erittäin edulliset ehdot.
Osana Lontoon sopimusta sovittiin, että kysymyksiin Saksan sotakorvauksista palataan vasta Saksojen yhdistyttyä – minkä silloin kuviteltiin olevan todella kaukana. Kun Saksat sitten todella yhdistyivät, silloinen liittokansleri Helmut Kohl onnistui torjumaan lähes kaikki sotakorvaukset.
Murusia Kreikalle
Vuonna 1960 Länsi-Saksa maksoi Kreikalle 115 miljoonaa silloista D-markkaa. Summa on missä tahansa katsannossa todella pieni verrattuna natsimiehityksen Kreikalle aiheuttamiin vahinkoihin. Miehityksen aikana tapettiin yli 20 000 kreikkalaista siviiliä, ja lisäksi tuhottiin suuri määrä rakennuksia ja muuta aineellista omaisuutta.
Lisäksi miehittäjät pakottivat Kreikan keskuspankin antamaan suuren lainan, jota ei ole koskaan maksettu takaisin. Sen suuruudeksi on nykyrahassa arvioitu 11 miljardia euroa.
Vasemmistopuolue Syrizan noustua tammikuun lopussa päähallituspuolueeksi on Kreikassa jälleen ruvettu puhumaan sotakorvauksista. Keskustelussa ne on epäsuorasti liitetty Saksan tiukkoihin vaatimuksiin Kreikan velkojen takaisinmaksusta.
Pääministeri Alexis Tsiprasin hallituksessa on jopa vaadittu Kreikassa olevan saksalaisomaisuuden takavarikoimista, jos korvauksista ei päästä sopuun.
Tsiprasin on ensi maanantaina määrä tavata liittokansleri Merkel Berliinissä. Viime viikkojen aikana ovat erityisesti maiden valtiovarainministerit Wolfgang Schäuble ja Gianis Varoufakis vaihtaneet kiukkuisia puheenvuoroja.
Vaatimusvyöryä pelätään
Spiegel Onlinen haastattelema saksalainen kansainvälisen oikeuden asiantuntija Frank Schorkopf katsoo, että juridisesti sotakorvausasia on loppuunkäsitelty. Lisäksi hänen mielestään Saksa on suorittanut velvoitteensa myös moraalisesti, koska se on Euroopan integraation aikana siirtänyt ”valtavia rahasummia” muualle Eurooppaan, ei vähiten Kreikkaan.
Kreikan keskuspankin antamasta pakkolainasta Schorkopf on sitä mieltä, että korkeintaan Kreikka on oikeutettu saamaan takaisin pääoman, mutta ei vuodesta 1942 lähtien kertyneitä korkoja.
Saksassa pelätään, että mikäli Kreikalle annetaan yhtään periksi, alkavat muutkin maat avata uudelleen vaatimuksia sotakorvauksista. Suurin osa EU:n jäsenmaista oli aikoinaan Natsi-Saksan miehittämiä.
uutiskirje 