Pintaa syvemmältä
Mihin Yhdysvaltain neocons eli sotaisat uuskonservatiivit ovat hävinneet? Vuosituhannen alussa he vaativat maataan toimimaan maailman ylimpänä poliisina ja onnistuivatkin käynnistämään erinäisiä sotilaallisia operaatioita, kuuntelihan presidentti George W. Bush mielellään heidän puheitaan.
Mutta kyllä näitä sotaratsuja edelleen riittää. Heistä tunnetuimpiin kuuluva Joshua Muravchik vaati sunnuntain Washington Postissa sotaa Irania vastaan. Se on toki vanha vaatimus, mutta sillä saattaa olla uutta merkitystä tilanteessa, jossa Iran ja ulkovallat ovat sopimassa Iranin teoreettisen ydinasekapasiteetin jyrkästä rajoittamisesta.
Muravchik on julkisesti esittänyt vaatimuksia Iranin pommittamisesta ainakin vuosina 2006, 2007, 2008, 2011 ja 2014. Onneksi ilman tuloksia. Tilanne on kuitenkin nyt hyvin herkkä, kun neuvottelut Iranin ydinohjelmasta ovat loppumetreillään Sveitsissä ja Muravchikin hengenheimolaiset Yhdysvaltain kongressissa pyrkivät torpedoimaan niitä.
Muravchik on varsinainen uuskonservatiivin perikuva. Hän aloitti sosialistina ja on vuosien mittaan siirtynyt yhä enemmän oikealle. Hän on toiminut tutkijana muun muassa American Enterprise Institutessa, joka on paikallinen EVA viidennessä potenssissa, mutta joutui lähtemään sieltä vaiheessa, jossa AEI:lle haluttiin vähän uskottavampi leima.
Muravchik on innokas Israelin ystävä, niin innokas, että hän sunnuntain jutussaan viittasi pääministeri Benjamin Netanjahun äskeiseen puheeseen Yhdysvaltain kongressissa, joka ei juuri ole niittänyt asiallisen analyysin mainetta.
Vuonna 2009 Muravchik julkaisi uuskonservatiiviystävilleen osoitetun avoimen kirjeen, jossa hän pyrki todistelemaan ryhmän tarpeellisuutta uusissakin tilanteissa. Ryhmä pystyi varsinkin Ronald Reaganin presidenttikaudella vaikuttamaan Yhdysvaltain ulkopoliittiseen linjaan ja auttamaan kommunismin lyömisessä.
Tästä hän on hyvin ylpeä ja niputtaa surutta vanhat viholliset: kommunismi synnytti hänen mukaansa fasismin ja natsismin ja nämä liikkeet tappoivat yhdessä satoja miljoonia ihmisiä Euroopassa. Tällaiset väitteet eivät tue sitä ”tutkijan” kuvaa, jonka hän välillä haluaa antaa itsestään.
Nyt käynnissä on Muravchikin mukaan taistelu jihadismia eli radikaalia islamismia vastaan, mutta se on hankalampi ja hän näkee monen toverinsa uupuvan. ”Missä on joie de combat?” eli taisteluilo, hän ihmettelee. Hän myöntää, että George W. Bushilla oli vaikeampi tehtävä kuin Reaganilla, ja Lähi-itä on hankalampi kohde kuin Eurooppa.
”Meillä oli onnea Reaganin kanssa. Hän valitsi meidän haluamamme tien ja tämä politiikka onnistui loistavasti. Hän oli hyvin suosittu jättäessään tehtävänsä. Bush oli toinen juttu. Hänkin valitsi haluamamme tien, mutta hänen politiikkansa onnistuminen ei ole varmaa. Hänen suosionsa on laskenut”, Muravchik kirjoitti vuonna 2009.
Laskenutta taistelutahtoa hän halusi vahvistaa vanhoin keinoin. Maan suurlähetystöihin hän halusi lisää ideologisesti koulutettuja ihmisiä. 1940- ja 1950-luvuilla sijoitettiin diplomaattien joukkoon Jay Lovestonen kouluttamia kylmän sodan taistelijoita, jotka olivat saaneet oppinsa ”sotimalla kommareita vastaan ay-liikkeessä”.
Tämän ohella Muravchik halusi lisätä kansalaisjärjestöjen panosta. Hän mainitsi esimerkkinä Freedom Housen, jonka johtoelimissä hän on ollut mukana. Hän haikailee myös Congress for Cultural Freedomin perään, jonka osuudesta kylmän sodan kuvioissa on pitkään keskusteltu.
Tom Cotton on nuori senaatin jäsen Arkansasista. Hänellä ei luultavasti ole ollut uuskonservatiivien sukupolven kanssa paljonkaan tekemistä. Hänellä on sen sijaan tehokkaammat keinot torpedoida Sveitsissä käytäviä neuvotteluja Iranin ydinkapasiteetin rajoittamisesta Iranin, Yhdysvaltojen ja 5+1-valtioiden (eli YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet plus Saksa) välillä. Neuvottelujen takaraja on kuun vaihde ja paljon on vielä auki, mutta sopu on kuitenkin tuntunut mahdolliselta.
Tämä on saanut Tom Cottonin ja 46 muuta oikean laidan republikaanista senaatin jäsentä lähettämään Iranin johtajille avoimen kirjeen, jossa he painottavat, että mahdollinen sopu voidaan milloin tahansa repiä auki. Barack Obaman presidenttikauden päätyttyä mahdollinen sopimus Iranin kanssa voidaan heidän mukaansa peruuttaa käden käänteessä.
Aloite on tietenkin herättänyt ihmetystä ja protesteja – eihän Yhdysvallat voi olla näin epäluotettava sopimuskumppani? Eräät asiantuntijat ovat jo vastanneet, että sopimukset sentään ovat väitettä pitävämpiä.
Mutta ihmetystä on herättänyt se, että valtaosa senaatin republikaaneista on tähän touhuun lähtenyt mukaan. Ja Obama on todennut, että he tällä tavoin ovat lähteneet samalle linjalle kuin Iranin jyrkimmät piirit (niistä enemmän kahden viikon päästä).