– Talvisesta jääpeitteestä kadonnut alue on kooltaan yli kolme kertaa Suomen pinta-ala. Tästä voi jokainen itsekin päätellä ongelman mittasuhteet, WWF:n meriasiantuntija Sanna Kuningas toteaa.
Jääpeite ei kasvanut tänä talvena normaalisti. Talven aikana kasvava jääpeite saavuttaa maksiminsa maaliskuun tienoilla. Kesän aikana se kutistuu ja on pienimillään syyskuussa.
Paksun, monivuotisen jään osuus arktisesta merijääpeitteestä on pienentynyt viime vuosikymmeninä selkeästi. Tuoreen tutkimuksen mukaan arktinen merijää on jopa 65 prosenttia ohuempaa kuin 40 vuotta sitten.
– Jääpeitteen hupeneminen toimii noidankehän lailla. Jää heijastaa auringon säteitä takaisin, kun taas avoimet ja tummat vesialueet imevät lämpösäteitä tehokkaasti itseensä. Tämä puolestaan kiihdyttää meriveden lämpenemistä ja jään sulamista entisestään, Kuningas sanoo.
Lajien selviytyminen taattava
Monille alueen lajeille, kuten ravuille ja jopa valaille, jää on elinehto. Kanadan ja Grönlannin pohjoisrannikoilla sijaitsee niin sanottu ”Last Ice Area”, alue, jossa ympärivuotisen jään ennustetaan säilyvän vielä senkin jälkeen, kun se on jo muualta Arktikselta sulanut.
Sanna Kuninkaan mukaan Last Ice Arean suojeleminen on erityisen tärkeää. Jään huvetessa se voisi toimia eläinlajien viimeisenä turvapaikkana. Hän toivoo arktiselle alueelle kattavaa suojelualueiden verkostoa.
Vuosi 2014 mittaushistorian lämpimin
Ilmaston lämpeneminen on vaikuttanut jään paksuuteen. Vuosi 2014 oli vuonna 1880 alkaneen mittaushistorian lämpimin.
– Arktisen jään hupenemisen raportoinnista vuosi toisensa perään on muodostunut pelottava rutiinitoimenpide. Ainoa tapa tämän ehkäisemiseksi on maailmanlaajuinen uusiutuvan energian vallankumous, joka on saatava käyntiin kaikkialla ja välittömästi, WWF:n ilmastoasiantuntija Kaarina Kolle sanoo.
uutiskirje 
