Kun Krimin niemimaa vuosi sitten 18. maaliskuuta virallisesti liitettiin Venäjän federaatioon ja muutamaa päivää myöhemmin kellot siirrettiin Moskovan aikaan, maakunnan pääkaupungissa Simferopolissa juhlittiin ja juotiin samppanjaa kaduilla. Monen innostus oli vilpitöntä: nyt Krim on palannut kotiin, suuren ja vahvan äiti-Venäjän helmoihin.
Kaikki eivät kuitenkaan juhlineet, sillä osa venäjänkielisistäkin asukkaista piti armeijan pohjustamaa vallanvaihdosta laittomana ja pelkäsi uusien vallanpitäjien rajoittavan kansalaisvapauksia. Eniten olivat huolissaan vahvasti ukrainalaiseksi itsensä kokeneet sekä Krimin tataarit, joiden silmissä Venäjä näyttäytyi vähemmistökansaa karusti kohdelleen Neuvostoliiton perillisenä.
– Venäjään liittymisen kannatus oli laajaa, vaikka juuri kukaan ei olisi osannut odottaa tai tosissaan edes toivoa sitä vielä muutamaa kuukautta aikaisemmin. On silti vaikea sanoa, kuinka moni vaikenee tai myötäilee virallista totuutta vain välttääkseen hankaluudet naapureiden ja viranomaisten kanssa, kertoo toimittaja Kalle Kniivilä, jonka kirja Krim on meidän – Imperiumin paluu ilmestyi tällä viikolla Into-kustantamolta.
Kukaan ei enää usko, että Krim palautuisi Ukrainan osaksi.
Kirja on reportaasi matkasta, jonka Kniivilä teki Krimille syyskuussa 2014, puoli vuotta Venäjään liittymisen jälkeen. Sen keskiössä on tavallisten ihmisten ajattelutavan kuvaus, mutta samalla Kniivilä selventää kuvaa viime kevään sekavista tapahtumista haastattelemalla toimittajia ja aktivisteja, jotka olivat itse todistamassa dramaattisia vaiheita.
Kniivilä on Malmössä ilmestyvän Sydsvenska Dagbladetin Venäjään erikoistunut toimittaja.
Venäläinen Krim
Muutokset ovat olleet nopeita kuluneen vuoden aikana. Sen enempää ulkomailla kuin Krimilläkään ei kukaan enää usko siihen, että Krim palautuisi Ukrainan osaksi.
– Venäjä on panostanut Krimiin niin paljon sekä poliittisesti että taloudellisesti, ettei nykyinen eikä mahdollinen uusikaan hallitus enää voi luopua Krimistä, Kniivilä toteaa.
Uudet vallanpitäjät eivät herätä laajaa vastarintaa, ovathan useimmat hyötyneet palkkojen ja sosiaalietuuksien parantumisesta, ja kaikkein kriittisimmät ovat jo muuttaneet Manner-Ukrainaan.
Paljon puhutut ”vihreät miehet” eli erikoisjoukot, jotka Venäjä viime keväänä lähetti Krimille varmistamaan vallanvaihdoksen, ovat pysyneet hillitysti taka-alalla. Venäjällä heidät nimettiin ”kohteliaiksi ihmisiksi”, ja heidän roolinsa onkin ollut hallittu verrattuna paikallisista vapaaehtoisista koottuihin kodinturvajoukkoihin.
Pääministeriksi viime vuonna valitun Sergei Aksjonovin alaisuudessa toimivat kodinturvajoukot ovat vastuussa likaisesta työstä eli kotietsinnöistä ja pahoinpitelyistä, joilla arvostelijat on vaiennettu.
Oikeusistuimet soveltavat jo parhaansa mukaan Venäjän lakia, vaikka vielä vuosi sitten samat tuomarit perustivat ratkaisunsa Ukrainan lakiin. Venäjällä separatismi on säädetty rikokseksi, ja äskettäin oikeus totesikin Ukrainan lipun esillä pitämisen rangaistavaksi.
Kalle Kniivilä tiivistää viime kuukausien kehityksen karusti:
– Krimin eristyneisyys on kasvanut ja kriittiset äänet ovat entisestään hiljentyneet.
Aiheesta enemmän perjantaina 20.3. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Lehden näköisversio löytyy myös Lehtiluukusta.
uutiskirje 