VAKOOJIEN SILTA (Bridge of Spies, USA 2015). Ohjaus: Steven Spielberg. Käsikirjoitus: Matt Charman, Ethan Coen, Joel Coen. Tositapahtumien inspiroima. Kuvaus: Janusz Kaminski. Musiikki: Thomas Newman. Pääosissa: Tom Hanks, Mark Rylance, Amy Ryan.
Steven Spielbergin uutuudessa on suuren seikkailujuhlan tuntua ratkaisevasti kypsemmin eväin kuin Kadonneen aarteen metsästäjissä (1981).
Vakoojien silta sisältää nautittavana pakettina jokseenkin kaikkea sitä, mitä viihdyttävältä suuren yleisön laatuleffalta voi odottaa.
Kiinnostavasta lähtöasetelmasta hahmottuu moneen suuntaan ulottuva tarina. Sen puitteissa nähdään tuhti annos kihelmöivää jännitystä räjähdysherkkien suurvaltapoliittisten tähtien alla.
Vakoojien silta on vakoilujännäri, elämäkertafilmi ja kiehtova poliittishistoriallinen draama. Alkuteksteissä sen sanotaan olevan tositapahtumien inspiroima. Tältä pohjalta leffa luo pitkälle oman maailmansa vastaansanomattoman nautittavasti.
Tarina perustuu aikoinaan suurta kohua herättäneeseen tapahtumasarjaan.
Vuonna 1957 neuvostoliittolainen Rudolf Abel jää Yhdysvalloissa kiinni vakoilusta, 1960 amerikkalainen Francis Gary Powers ammutaan vakoilulennollaan alas Neuvostoliiton ilmatilassa. Molemmat maat haluavat miehensä takaisin. Amerikkalainen osapuoli tekee yllätysvedon, kun se kutsuu välittäväksi neuvottelijaksi yksityishenkilön, newyorkilaisen lakimiehen James B. Donovanin.
Sopivasti taviksen oloinen Tom Hanks on ollut Spielbergin luottonäyttelijä monessa koitoksessa. Hän pitää nytkin takuuvarmasti kutinsa juristina, joka ottaa tehtävän tosissaan. Donovan on lukenut kotiläksynsä hyvin ja ryhtyy vilpittömästi puolustamaan neuvostoliittolaista asiakastaan.
Donovanin kaltaista sankaria voi odottaa juuri Spielberg-filmiltä. Hahmo on kuin mittatilaustyönä tehty tarunhohtoisen reilu ja rehti amerikkalainen – Indiana Jones kohtaa Abraham Lincolnin (edellinen Spielberg-filmi on Lincoln, 2012). Kuvaan kuuluu, että Donovan on ehdoton ihanteissaan ja johdonmukainen niitä käytännössä toteuttaessaan. Elokuva liputtaa puhdaspiirteisen idealismin nimeen siten kuin se on Hollywood-perinteessä muistettavimmin ilmennetty.
Kuvaan kuuluu myös, että miehen noston jalustalle sinetöi rakastava nainen. Rouva Donovanin (= kolmen lapsen kotiäiti) katse eräässä loppupuolen kohtauksessa vetää naaman helposti virneeseen, mutta tuo katse on ilmeisen tosi: siihen voi uskoa tiivistyvän tapahtuma-ajankohdan hallitsevan ”perhe on paras” -ideologian.
Spielberg ulottaa Vakoojien sillan taidokkaasti ja luontevasti John Fordin ja Frank Capran kaltaisten klassikkojen maaperälle. Näin leffa osoittaa maukkaasti, miten James Bondin ja John le Carre -pohjaisten visiointien välissä on reilusti tilaa, mitä tulee vakoilun maailman kuvaamiseen fiktion puitteissa.
Berliini-kisailut jenkkien, neukkujen ja derkkujen (DDR) kesken ovat perinnetietoista ja erinomaisen viihdyttävää lajityypin kuvitusta. Juuri näissä kohdissa tuntuu vahvana viiston mustan huumorin taitajien Coen-veljesten mukanaolo kässärintekijöinä.
Elokuvan henkisessä ilmastossa voi aistia myös myönteisesti yllättävän linkin. Se vie ajatukset Jean Renoir -klassikkoon Suuri illuusio (1937): tapa, jolla amerikkalaisjuristin ja neuvostovakoojan suhde on kuvattu, puhuu puolestaan. Avaimia ovat keskinäinen kunnioitus ja arvonanto, tietty hengenheimolaisuus.
Spielberg kiertää yksilötasolla mallikkaasti kylmän sodan rintama-asetelmat. Neuvostovakooja on kuvattu ihailevaan sävyyn ja mitä ilmeisimmin todellisuutta tämän eduksi muuntaen. Abelin hahmon hohdokkuuden sinetöi britti Mark Rylancen loistavan vähäeleinen roolityö. Hän luo Abelista itämaisen tyynesti operoivan hiljaisen mestarin, jonka ilme ei värähdä pahimmassakaan paikassa. Näin hyvää neukkua saa läntisistä leffoista etsiä.
1950- ja 1960-lukujen vaihteen epookki on komeaa katseltavaa. Lavastus, puvustus ja ylipäänsä visuaalinen ilme on viimeisen päälle hiottua. Autenttisuuden tuntu on vahva sekä New Yorkin katukuvaan että Berliinin historiallisesti dramaattisiin hetkiin – muurin pystyttämisen eteneminen iskee kuin paraskin dokumentti.
Spielberg on ammattimies kiireestä kantapäähän, hänen ohjauksensa hallitsee sekä spektaakkelimaisen laveat kaaret että intiimit tuokiot. Spielbergin maineikas tapa luoda täyteläinen valkokankainen taikamaailma näyttäytyy tässä kiehtovimmillaan, kiitos ennen muuta hedelmällisen faktan ja fiktion jännitteen.
uutiskirje 
