Samaan aikaan, kun suurin osa suomalaisista nuorista voi hyvin, jossain on joku musta aukko joka imee nuoria ihmisiä, eikä kukaan tiedä, mihin he katoavat. Näin kuvaa kehitysjohtaja Liisa Björklund ongelmaa, johon Diakonissalaitos lähti etsimään ratkaisua muutama vuosi sitten opetusministeriön avulla.
Ensin mentiin asemille ja kadulle, mutta eivät nämä nuoret olleet siellä.
– Pian tajuttiin, että ilmiö on huomattavasti monimutkaisempi. Nämä nuoret ovat kadonneet myös jengeistä, Björklund sanoo.
Palvelut eivät tunnu tehoavan, kun keskitytään ongelmiin.
– He ovat syrjäytyneet koteihinsa.
Löytyi huonokuntoisia nuoria, jotka olivat voineet olla julkisten palvelujen piirissä vuosia, mutta eivät olleet saaneet niistä juurikaan apua. He olivat usein juuttuneet sänkynsä ja tietokoneen väliin. Löytyi masennusta, ahdistusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
– Näistä nuorista oli jo tullut yhteiskunnalle erittäin kalliita, kun lasketaan jokainen käynti, hoitosuhde ja interventio, joka on jäänyt heikoksi tuloksiltaan, Björklund sanoo.
Yksinäisiä nuoria
Yksinäisyys yhdistää Vamos-nuoria. Tämä käy ilmi Helsingin Diakonissalaitoksen, Itä-Suomen yliopiston sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun hankkeesta, johon haastateltiin 120:tä Vamos-palveluissa olevaa nuorta.
Suurin osa haastatelluista koki itsensä yksinäiseksi ja epäonnistuneeksi, puolet masentuneeksi. Monella, erityisesti pojilla, on ollut taustalla koulukiusaamista ja oppimisvaikeuksia. Varsinkaan kiusaamiseen vastaajat eivät kokeneet saaneensa apua. Lisäksi tyytymättömyys omaan kehoon yhdisti haastateltuja, etenkin poikia.
Tyypillistä heille oli heikko luottamus muihin ihmisiin. Kuitenkin he arvioivat pääsääntöisesti, että lapsena heistä oli huolehdittu hyvin ja heillä oli kavereita.
Ei tarvita rakettitiedettä
Kävi ilmi, että hyvinvointipalvelut eivät toimi, jos asiakkaalla on paljon ongelmia. Kokonaisuus katoaa byrokratiaan.
– On ohjattu seuraavalle luukulle ja taas seuraavalle, Björklund kuvaa.
Tyypillistä on pyytää sitoutumaan sellaisiin hoidollisiin tai kuntouttaviin tavoitteisiin, joihin huonossa kunnossa oleva nuori ei ole pystynyt.
Niinpä perustettiin Vamos, jossa ei tarvitse sitoutua asioihin, joihin ei voi sitoutua. Nyt toimintapisteitä on viisi, kaksi Helsingissä, yksi Espoossa, yksi Kuopiossa ja yksi Turussa. Henkilökunta toimii rinnallakulkijoina, joiden kanssa ongelmia selvitetään ja tehdään tulevaisuudensuunnitelmia.
– Tämä ei ole rakettitiedettä. Työvälineemme on lämmin ja välittävä kohtaaminen, projektipäällikkö Heidi Harju Vamos Herttoniemestä sanoo.
Toimet tähtäävät siihen, että nuoren voimavarat vahvistuvat ja hän löytää mielekästä tekemistä, esimerkiksi työtä tai opiskelua.
– Monet nuoret kertovat, että usein heidän saamansa palvelut eivät tunnu tehoavan, kun keskitytään ongelmiin. Me suunnittelemme tulevaisuutta, Harju sanoo.
lehti 