Menestyskomedian Napapiirin sankarit (2010) sällit ovat antisankareita siihen malliin, että elokuva on aikamme Tulitikkuja lainaamassa. Maiju Lassilan hersyvän kansankomedian tapaan leffan juonikuvio täyttyy kommelluksista, väärinkäsityksistä ja toikkaroinneista.
Napapiirin sankarit on lievästi absurdi seikkailukomedia ja tiefilmi. Dome Karukosken edellinen ohjaustyö Kielletty hedelmä (2009) on hyvä tyttöjen elokuva, nyt näyttämöä hallitsevat pojat.
Toimintakäsky tulee päähenkilön (Jussi Vatanen) avovaimolta (Pamela Tola): aikaa digiboksin hankkimiseen on aamuyhdeksään. Vaatimus on Lapin oloissa kova, sillä ilta on jo pitkällä ja Rovaniemen kodinkoneliikkeet satojen kilometrien päässä. Tuttu hokema ”hätä keinot keksii” joutuu nuoren mieskolmikon kautta lujaan testiin.
Päähenkilö Jannen kokemaa nöyryytysten sumaa seuraa välillä melkein henkeä haukkoen, mutta rennompaakin lystiä piisaa. Tapahtumien kulkua hallitsee rento kieli poskessa -meininki maakuntien Suomen malliin.
Leffa on välillä yliampuvan naiivi, mutta kokonaisuutena sympaattisen pikkuhauska rutistus, kaasu pohjassa kiitävä ja välillä katolleen kierähtävä miehuuskoe. Seksihuumori on suhteellisen vienoa, vaikka liukas ja lipevä Pikku-Mikko (mainio Kari Ketonen) yrittääkin pistää lusikkansa soppaan aika kieroin konstein.
Napapiirin sankarit. TV2 perjantaina klo 18.25
uutiskirje 