Helsingin Kaupunginteatterissa kantaesityksensä (27.1.) saanut Luonnon laki perustuu Kari Hotakaisen 2013 ilmestyneeseen kirjaan, jonka taustalla on todellinen auto-onnettomuus. Pengerkadun näyttämöllä esitys alkaa vahvojen tehosteiden saattelemana. Päähenkilö, maalämpöyrittäjä Rautala, loukkaantuu vaikeasti auto-onnettomuudessa.
Koko ikänsä veroja kiertänyt yrittäjä joutuu totuuden eteen. Yhteiskunta hänenkin hoitonsa maksaa. Näytelmä pyörii vahvasti Rautalan (Pertti Sveholm) varassa. Hänen kauttaan peilataan sairaalan tapahtumia, yhteiskunnan muutoksia ja hänen kauttaan myös irralliset näytelmän oheistarinat linkittyvät kokonaisuudeksi.
Vesi tippuu sairaalan katosta, hoitohenkilökunta raataa henkensä edestä ja parsii kasaan veronmaksajia.
Rautala joutuu pysähtymään sairaalassa, maailman suurimman sinivalaan sisässä, kuten Laura (Ursula Salo) sairaalaa luonnehtii. Päällimmäiseksi jää keski-ikäisen miehen yritys ymmärtää maailmaa ympärillään. Se ei olekaan niin suoraviivainen kuin hän on sen pienyrittäjän näkökulmastaan nähnyt.
Eikä se maailma ole kovin kiva. Rautala porskuttaa keskiössään maalämpöyrityksensä. Kauramaito, eläintensuojelu ja kasvissyönti ovat hömpötyksiä, joita hän ei ymmärrä eikä juuri niistä asioista välitäkään. Rautalan ja hänen tyttärensä maailmojen on vaikea kohdata. Tyttären maailma rakentuu ekologisten arvojen varaan päinvastoin kuin Rautalan.
Maailma tunkeutuu sairaalaan Rautalan ja muiden potilaiden kautta. Koko sairaala pysähtyy kuuntelemaan pääministeri Juha Sipilän televisiopuhetta, joka päivittää muutama vuosi sitten kirjoitetun kirjan pohjalta dramatisoitua näytelmää tähän hetkeen. Vesi tippuu sairaalan katosta, hoitohenkilökunta raataa henkensä edestä ja parsii kasaan veronmaksajia. Loppujen lopuksi Rautalallekin lankeaa verolasku maksamattomista veroista.
Luonnon lakiin sisältyykin ironinen oppitunti yhteiskunnan toiminnasta. Yhteiskunta – veronmaksajat – maksavat veronkiertäjänkin hoitolaskun puolitoista tonnia päivässä kuntoutusosastolla. Kun et ole maksanut yrittäjäveroa, jäät pienelle Kela-korvaukselle sairastuttuasi. Tämän tarinan alleviivaava esittäminen menee toivottavasti perille verojaan kiertäville.
Tarinassa on joukko stereotyyppisiä hahmoja. Kymmenen näyttelijää esittää vajaata neljääkymmentä tyyppiä. Hahmoja näyttämöllä riittää. Venäläisittäin suomea murtava Nadja (Sanna-June Hyde), Verotarkastaja (Matti Olavi Ranin) tai Potilas Hulda (Marjut Toivanen), jonka sota- ja pula-ajasta muistuttavat kärttyiset huomiot muistuttavat ikävistä, mennyttä hyvää kaipaavista vanhuksista.
Vaikka lähes kaikki tapahtuu yhdessä paikassa, näytelmä pirstoutuu sairaalassakin tuokiokuviksi, joita kertojat nivovat yhteen. Väliin mahtuu myös irrallisiksi jääviä houreita ja tansseja, joiden merkitys ei oikein avaudu. Paikoitellen on pienin keinoin ja tehostein saatu vahvaa toden tuntua. Tätä tukee vahvasti kuvaileva teksti.
Päätarinan ohessa seurataan Rautalan vanhempien tragediaa. Isä toimii aivoverenvuodon saaneen äidin omaishoitajana. Tässä pienessä oheistarinassa kerrotaan inhorealistisesti, kuinka vanheneminen on vaivalloista ja raihnaisuutta seuraa häpeä muiden armoille joutumisesta. Traaginen pariskunta.
Luonnon laki -esitys on yhteiskunnallisesti ajankohtainen, ja teksti ja stereotyyppiset henkilöhahmot välillä jopa hyvinkin osuvia. Mikään mestariesitys Luonnon laki ei ole, mutta lajissaan aivan katsottava ja ajoittain jopa viihdyttävä. Toivottavasti se myös yhteiskunnallisuudessaan saa vastakaikua.
Luonnon laki
Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Pengerkadun näyttömällä 27.1.2016
Teksti: Kari Hotakainen ja Sami Keski-Vähälä
Ohjaus: Milko Lehto
Lavastus: Janne Siltavuori
Puvut: Riitta Röpelinen
uutiskirje 
