Italialaisfilmi Suburra liittyy siihen merkittävien yhteiskuntakriittisten elokuvien joukkoon, jonka aikalaisia ovat Gomorra (Italia, 2008), Leviathan (Venäjä, 2014) ja Jättiläinen (Suomi, 2016). Yhdistävä tekijä on leffoissa hahmotettu kokonaisvaltainen kuva kansallisesta korruptiosta.
Suburra menee suorasukaisuudessaan pisimmälle. Sen takaa jäntevä ja intensiivinen yhdistelmä poliittista jännitysdraamaa ja gangsterifilmiä. Rautaisella ammattitaidolla tehdyn elokuvan varsinainen tähti on sen tarina.
Suburra on aidontuntuinen ja todistusvoimainen elokuva, johon on tiivistetty vaikuttava mätäpaise. Se on helppo yhdistää italialaiseen yhteiskuntaan yleisesti tiedossa olevien faktojen perusteella.
Eli näin: liike-elämä, huippupoliitikot ja Vatikaanin pankkitoiminta ovat erilaisin sidoksin yhteydessä sekä toisiinsa että järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Liittouman toimintaa kuvataan seikkaperäisesti ja napakasti. Siirtymät kohtauksesta ja kohteesta toiseen ovat paljastavia, mutta eivät osoittelevia. Tuloksena on tapahtumien iholla ja hermolla sykkivä kuvaus verkostojen mahdista.
Suburran Italia näyttäytyy yhteiskuntana, johon (talous)rikoksen siemen on kylvetty pitkässä juoksussa syvälle: tie Borgioista Berlusconiin on pitkä, eikä loppua näy. Palatsien suojissa on tilaa monen sortin dekadenssille. Kuvaan kuuluvat sekä huumeet että prostituoidut.
Miljöökuvaus on upeaa ja vaihtuvat tapahtumapaikat olennainen osa draaman perimmäistä luonnetta. Romanttisen hohtonsa vastapainoksi Rooma näyttää pimeämmän puolensa.
Tärkeä hahmo on Samuraiksi kutsuttu linkkimies. Claudio Amendola heittää hyvän pokkaroolin taviksen oloisena keski-ikäisenä pusakkamiehenä, joka on vaikutusvaltainen, pelätty ja kunnioitettu: hän tietää paljon asioita ja pystyy tarvittaessa turvaamaan liemeen joutuneen selustan. Samurai on tosielämän hämähäkkimies.
Tapahtumat sijoittuvat marraskuuhun 2011. Ensimmäinen väliotsake on oireellinen: ”Seitsemän päivää kaaokseen”. Kronikan alussa paavi yllättää lähipiirinsä.
Samaan aikaan Samurai kokoaa yhteen lankoja, joilla on tarkoitus rakentaa Ostian satamakaupunkiin uusi Las Vegas. Hankkeesta ovat kiinnostuneet ”kaikki”, mutta juttu ei etene kivuttomasti.
Ongelmia aiheuttavat sekä parlamentti että alemman tason rikollisjärjestöt. Näistä kahden erityisen raa’an keskinäinen vihanpito uhkaa laajeta tarpeettomaksi kostoiskujen kierteeksi. Asian tiimoilta nähdään hyvin kuvattua konnavääntöä.
Alessandro Borghi (nuoren polven gangsteripomo Numero 8) hurjine silmineen ja tatuointeineen sekä Adamo ”Pitbull” Dionisi mustalaisklaanin häijynä johtajana ovat unohtumattomia tuttavuuksia.
Miehisen vallankäytön keskellä naiset ovat taustakuorolaisia tai prostituoituja. Kiintoisan poikkeuksen muodostaa Numero 8:n tyttöystävä.
Greta Scarano tekee kovan mieskaartin puristuksessa mieleenjäävän muotokuvan nuoresta naisesta, jolla on kyky ryhdistäytyä. Hänelle myös annetaan viimeinen sana.
Siihen liittyvä sarkastinen repliikki ja päätöskohtauksen symbolinen anti puhuvat puolestaan. Perimmäinen viesti sinetöidään tuliaseella: kaikesta ei voi sopia.
SUBURRA (Italia 2015). Ohjaus: Stefano Sollima. Käsikirjoitus: Carlo Bonini ja Giancarlo De Catoldo ym. kaksikon romaanin pohjalta. Pääosissa: Greta Scarano, Pierfrancesco Favini, Elio Germano, Claudio Amendola.
uutiskirje 
