Suomalaisten tarkimmin lukema ja tuntema romaani on Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954). Teatteriin sovitettuna sen ovat niin ikään nähneet satatuhantiset yleisöt – huippuna tietysti kymmenisen vuoden esitysjakso Pyynikin kesäteatterissa 1960-luvulla.
Kajaanin kaupunginteatterissa tuli vastikään ensi-iltaan Tuntemattoman sotilaan poikkeuksellisen kiintoisa muunnelma. Juha Luukkonen on dramatisoinut ja ohjannut näytelmän Linnan Sotaromaanin pohjalta, lopulta julkaistua teosta hieman pidemmästä ja poleemisemmasta alkuperätekstistä.
Luukkosen luomus limittää perinteisempää kuvastoa ja verestä uustulkintaa. Näyttämö tihkuu kolkkoa tyylikkyyttä – lavastus samoin kuin ääni- ja kuvamaisemat tukevat sotilashahmojen kavalkadia karulla sotatantereella. Takavuosien villitystä – videointia – ja valokuvia hyödynnetään vaihteeksi onnistuneesti. Puvustuksissa sekoitetaan vanhaa ja vähän uutta.
Pari 1960-luvun iskelmää olisi hyvin voinut jättää syrjäänkin. Koskaan et muuttua saa -tyyppiset vetäisyt jäävät auttamatta yksitasoisen osoitteleviksi, aiemminkin kuulluiksi tyylikeinoiksi.
Linnan kieli elää
Esitys rikkoo totunnaista kronologiaa paikoitellen, muttei niin radikaalisti, että Linnan romaanin periystävät joutuisivat jotenkin eksyksiin. Eräät kohtaukset ja repliikit sijoittuvat vähän vapaammin, mutta paikkaansa oivasti perustellen.
Toisin kuin joidenkin klassikoiden nykysovituksissa, Kajaanin näyttämöllä on säilytetty Linnan autenttinen kieli ja murteet, sananlaskuiksi korottuneet kansallisrepliikit ja sutkaukset. ”Alkaa meinaan puuristin tienuu…”, alikersantti Lahtinen (Janne Kinnunen) murahtaa kuolemansa arvaten – ja lukemattomia vastaavia.
Sotaromaanin vaikutusta heijastuu eräisiin ”selittäviin” kohtiin, vaikkapa puheeseen armeijan ”syksyn 1941 moraalisesta kriisistä”. Sellaiset maistuvat luennolta, ja kyseenalaista on, miten passelisti tällaiset kommentaarit niveltyvät näyttämötaiteeseen.
Ensiarvoista on näyttelijätyö: luontevaa kautta linjan. Kymmenen salskeaa miestä ja kaksi komeaa naista hoitavat yli 40 roolia – niin, ettei katsomoon välity hitustakaan kiireen vaikutelmaa.
Sotilas sotilaalta, kuolema kuolemalta
Uusi erikoisuus on, että konekiväärijoukkue läpikäydään sotilas sotilaalta, ikään kuin eräänlaisena sotapoika-antologiana: esittely, käsittely, kuolema… Dramaturgia alleviivaa tehokkaasti yksilön osaa mielettömyyden myllyissä.
Kuolema, kaikkien sotien kliimaksi, toteutuu joka kerta traagisesti ja silmiä hivelevästi, kirkasvalon ja korkean äänen yhdistämänä kohoamisena. Kaikkein liikuttavimmin toteutuu venäläisen upseerin kuolema; taustalla tulessa käpristyvät hänen muistonsa, päiväkirjansa, perhekuvansa, koko elämä.
Honkajoen (Mika Silvennoinen) tunnetut monologit purevat yhtä koomisina kuin ironisinakin. Hietasen (Jukka Peltola) ja Veran (Satu Lipponen) tanssikohtaus on mieleen jäävä sekin, ja lukuisat muut hetket kansallisesta muistivarastostamme.
Juha Luukkonen korostaa oivaltavasti, että Tuntematon sotilas on kaikkea muuta kuin sankarieepos – mukana on veijareita, mutta hekin kuoleman tirkistysluukusta nähtyinä. Teoksen elementit ovat tasapainossa.
Väinö Linna aikanaan sanoi lähettäneensä parikymmentä harvinaisen eläväistä miestä ylös WSOY:n portaikosta, mutta kyllä nämä hänen kainuulaiset hahmonsakin syvästi hengittävät. Tänä vuonna 110 vuoden ikään ennättävä Kajaanin kaupunginteatteri on yllättänyt usein myönteisesti.
Niin tälläkin kertaa. Ja kiitos siitä.
Tuntematon sotilas. Kajaanin kaupunginteatteri, yhdessä Projektori-ryhmän kanssa.
Väinö Linnan Sotaromaanin pohjalta dramatisoinut ja ohjannut Juha Luukkonen.
Lavastus ja puvustus Riitta Raunio, valaistus Hanna Käyhkö, äänet Sinikka Isoniemi ja Juho Lukinmaa.
Rooleissa esiintyy 12 näyttelijää.
uutiskirje 
