Pintaa syvemmältä
Viime kesänä seurasimme jännittyneinä Kreikan savustamista euroryhmästä talousongelmiensa vuoksi. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble ei saanut läpi vaatimustaan Kreikan erottamisesta, ei syntynyt Grexit, tilanne vain jäädytettiin. Kreikalta vaaditaan edelleenkin huomattavia leikkauksia julkisesta taloudesta, vaikka monet taloustieteilijät varoittavat tällaisen äärimmäisen kiristyspolitiikan johtavan entistä pahempaan lamaan.
Kreikan silloinen valtiovarainministeri Gianis Varoufakis on ”siviilissä” kansantaloustieteilijä, joka on toiminut professorina kolmen mantereen tunnetuissa yliopistoissa. Hänen puheenvuorojaan ei kuitenkaan kuunneltu suopeasti viime vuonna euroryhmän ministerikokouksissa ja hän joutui lähtemään maansa hallituksesta tilapäisen ”sovintoratkaisun” yhtenä ehtona.
Nyt Kreikan valvojana toimivassa ”Troikassa”, johon euroryhmän lisäksi kuuluvat Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Euroopan Keskuspankki EKP, on ilmennyt erimielisyyksiä avustusohjelman jatkosta. Edellytyksenä jatkorahoitukselleen IMF vaatii euroryhmältä Kreikan ehtojen kohtuullistamista. Schäuble ei kuitenkaan pidä tätä ajankohtaisena.
Varoufakisin vision mukaan muutoksentekijän pitää olla kansanliike, ei puolue tai eliitti.
Varoufakis on viime syyskuun jälkeen kiertänyt Eurooppaa puhumassa demokraattisemman EU:n puolesta. Hänen tulkintansa mukaan Kreikan saama kohtelu euroryhmässä ei olisi ollut mahdollinen kansanvaltaisemmassa yhteisössä. Samoin siellä on ollut mahdotonta ajaa elvyttävämpää talouspolitiikkaa. Schäuble on vaatinut saksalaisen niukan ja tiukan linjan noudattamista koko euroryhmässä – uhreja ovat siis olleet muutkin kuin kreikkalaiset.
Varoufakis ei sen vuoksi ole ollut yksin vaatimassa radikaalia muutosta – monet tunnetut kansantaloustieteilijät ovat Thomas Pikettyn tavoin vaatineet rooseveltiläistä ”New Dealia” Euroopalle.
Varoufakis on kuitenkin muita voimallisemmin vaatinut demokratiaa. Taustatukena hänellä on ollut brittiläinen openDemocracy-nettisivusto (oD). Yhdessä he käynnistivät helmikuussa Berliinissä DiEM25-liikkeen (Democracy in Europe 2025) – tavoitteena on siis muuttaa EU demokraattiseksi yhdeksässä vuodessa. Tapahtumapaikka oli vasemmistolaisinta Berliiniä: Rosa Luxemburg-Platzilla sijaitseva Volksbühne, joka aikoinaan perustettiin antamaan myös köyhemmille kansalaisille mahdollisuuden käydä teatterissa.
Ennen Berliinin kokousta Varoufakis perusteli oD:n haastattelussa kampanjansa: Kreikan kriisi ei ollut ainutlaatuinen, vaan heijastus koko euroryhmää koskevasta kriisistä, jota ei voi ratkaista yhden jäsenvaltion tasolla. Yksittäinen maa voi erota ryhmästä, tai sen voi erottaa siitä, mutta ongelma jää. Sen vuoksi hän on halunnut muuttaa koko euroryhmän toimintatapaa.
Varoufakisin vision mukaan muutoksentekijän pitää olla kansanliike, ei puolue tai eliitti. Tämä kansanliike perustettiin Volksbühnessä Euroopan tasolla.
Suomessa DiEM25:n kannattajat järjestivät maaliskuun alussa Helsingin Metsätalossa kokouksen, joka keräsi sata kiinnostunutta keskustelemaan tilanteesta. Heikki Patomäki raportoi Berliinistä ja Thomas Wallgren Brysselin kokemuksista. Keskusteluun osallistui suuri määrä vasemmistolaisia, vihreitä ja muita. Eräs keskustelija ilmoitti olevansa ”änkyrävassari” ja haluavansa vain polttaa EU:n, toivoen tuhkasta kasvavan jotain uutta, mutta kaikki muut puheenvuoron käyttäjät tuntuivat haluavan muutostalkoisiin. Tämä ei tapahdu käden käänteessä, demokraattinen toiminta on hitaampi kuin ylhäältä johdettu.
Varoufakis on kuitenkin kansantaloustieteilijä enemmän kuin oikeusfilosofi. Puolalainen Michal Sutowski on tarkastellut tätä puolta kulttuurilehtien Eurozine-sivustolle käännetyssä, alun perin Krytyka Polityczna -lehdessä julkaistussa jutussa.
Sutowskin mukaan Varoufakisin talousteoria on keynesiläinen. Sen mukaan euroryhmän taantuma ja työttömyys johtuvat investointien puutteesta. Sen vuoksi tarvitaan julkisia investointeja, Euroopan investointipankin rahoituksella, jonka EKP takaa. Tämä ”vihreä New Deal” vastaisi Franklin D. Rooseveltin voimainponnistusta 1930-luvulla.
Kiristyspoliitikot varoittavat pahasta inflaatiosta, mutta Varoufakisin ja Sutowskin mukaan riski on pieni – inflaatio syntyisi vasta täystyöllisyyden oloissa.
Sutowski kuitenkin epäilee, etteivät miljardöörit luovu vallastaan yhtä helposti kun Rooseveltin aikana. Niin kauan kuin äärioikeisto hoitaa pakolaisista ja muista ”vaarallisista vähemmistöistä” syntyneet uhat, rahavallan ei itse tarvitse puuttua peliin. Pakolaisvirrat ovat jo ehtineet muuttaa pelin hengen, sen näkee jopa Suomessa.
Sutowskin mukaan esteet Varoufakisin tiellä ovat siis melkoiset.
uutiskirje 