Ymmärsinköhän juuri mitään ja esityksen jälkeinen fiiliskin oli melko ahdistava, mutta oli se hyvä.
Näin voisi KOM-teatterin aulanäyttämöllä, teatterilaboratoriossa, pyörivän Hamletinkoneen herättämät ajatukset tiivistää.
Heiner Müllerin 14-sivuisen näytelmätekstin ohjauksesta vastaa Lauri Maijala, joka on laatinut esityksen käsiohjelmaan tekstin, johon katsoja voi yrittää tukeutua kun hän yrittää päästä jyvälle aulanäyttämön tapahtumista. Ehkä Maijalan viitteet kuitenkin vain vahvistavat sitä, mikä on nähtävissä näyttämölläkin. Tajunnanvirtaa, josta saa se kiinni, joka saa.
Maijala kertoo, että työhön lähdettiin sillä ajatuksella, että selvitetään tehdessä lopullinen syy miksi esitys tehdään. Hän puhuu pettymyksestä vasemmistoon ja vallankumoukseen ja pitää kiehtovana että esitys tehdään juuri KOM-teatteriin.
Hamlet on ikään kuin kaikki me. Olisi helpompi olla kone, koska jokainen ajatus sattuu. Siksi Hamlet jäätyy television tai älykännykän ääreen. Mikä on minun draamani? Missä on minun paikkani? Kenen joukoissa seison? Tähän suuntaan Maijala viitoittaa.
Mutta itse esitys voi viitoittaa melkein minne vaan. Tajunnanvirtainen esitys laittaa katsojankin tajunnan virtaamaan. Tätä irrottelua innoittaa moni seikka. Ensimmäisenä mainittakoon tila, jossa kaikki tapahtuu. On hienoa, että KOM-teatterin jugendaula on keksitty ottaa esityskäyttöön. Pieni ja ahdas se tietysti on, mutta myös mielikuvitusta ruokkiva. Atte Pukeron valosuunnittelulla ja työryhmän yhdessä tekemällä lavastuksella syvästä aulanäyttämöstä on luotu toisaalta klassisen hamletmainen, toisaalta moderni, yleisön mukaan esitykseen ottava tila.
Hamletinkoneessa esiintyy Niko Saarela ja Marzi Nyman. Siinä kaksi seikkaa lisää. Niko Saarelan esittämä Hamlet – tai se kaveri joka sanoo olevansa Hamlet – on mukavasti ”täysin pihalla” tai ehkä ei. Kuka sitä menee sanomaan. Mutta liha löytää lihan luo. Hamlet on isänsä hautajaisten jälkitilassa, sanovat.
Sitten on tämä Marzi Nyman monine rooleineen ja monipuolisine musiikillisine hurvitteluineen. Muuntautumiskyky, musiikillinen ja muu, on valtaisa. Voisiko Hamletinkonetta olla ilman tätä! Näytelmäteksti ja esitys tarjoavat yllin kyllin tulkintamahdollisuuksia katsojalle, mihin kai postmoderni draama pyrkii. Jos tulkinnat ja ymmärtäminen kyllästyttävät, esityksen voi vain kokea.
Nostan hattua KOM-teatterille, joka uskaltaa tässä tehokkuutta ja tulosta huutavassa ajassa kulkea omia polkujaan ja kokeilla. Jos kokeiluun sitten jää paikoin löysyyttä tai tyhjäkäyntiä, se ei ole syy lytätä esitystä.
Hamletinkone. KOM-teatteri. Käsikirjoitus Heiner Müller, suomennos Outi Nyytäjä. Ohjaus Lauri Maijala, lavalla Niko Saarela ja Marzi Nyman.
uutiskirje 
