Etninen ja poliittinen jako sekä kasvava toisinajattelijoiden joukko ovat ainoana esteenä Ruandan valtapuolueen, Rwandan Patriotic Frontin (RPF), suunnitelmalle jatkaa presidentti Paul Kagamen valtaa vielä vuoden 2017 jälkeen, vaikka jatkokausi kohtaisikin diplomaattista vastustusta muualla maailmassa kuten EU:ssa ja Yhdysvalloissa.
Viime vuonna järjestetyssä kansanäänestyksessä hyväksyttiin perustuslakiin muutos, joka poistaa toimikausien rajoituksen. Muuten Kagame ei olisi voinut jatkaa presidenttinä kolmatta seitsenvuotiskautta.
Politiikan asiantuntijat sanovat, että Ruandan ulkopuolella olevat poliittiset ja sotilaalliset toisinajattelijat valtaavat alaa ja voivat olla vakava uhka ylimenokaudelle.
– Myönnämme sillä olevan vaikutusta, että aiemman hallituksen virkamiehet ja sotilaat ovat hallituksen legitiimisyyttä mustamaalaavan kampanjan takana, sanoo Ruandan ulkomaankauppa- ja yhteistyöministeri
Louise Mushikiwabo.
Vaaleihin on alle kaksi vuotta, ja RPF on jo virallisesti allekirjoittanut hyväksyntänsä Kagamen jatkoajalle.
Todennäköisesti Kagame kohtaa kovaa vastustusta maanpaossa olevilta ruandalaisilta. He painostavat ulkomaisia hallituksia ja rahoittajia, jotta ne pakottaisivat Kagamen sallimaan poliittisen osallistumisen ja kilpailun.
Oppositioon kohdistuva uhkailun ja tehoiskujen takia maan sisällä ei ole näkyviä vastustajia. Näin valtapuolue ja Kagame uskovat takaavansa automaattisen uudelleenvalinnan.
Arvostelua ei sallita
David Himbara, yksi nykyhallinnon vahvimmista arvostelijoista, joutui pakenemaan maasta. Ennen pakoaan tammikuussa 2010 hän toimi Kagamen yksityissihteerinä.
– Kansanmurhan jälkeinen Ruanda on muuttumassa totalitaariseksi valtioksi, joka ei salli poliittista arvostelua. Hallitus tuhoaa, häiritsee ja pidättää mielivaltaisesti oppositiopoliitikkoja. Olemme päättäneet, että me maanpaossa olevat poliitikot jatkamme voimiemme yhdistämistä vastustaaksemme tyranniaa ja sen vahvistamiseksi, että ihmisten ääniä kunnioitetaan, Himbara sanoo.
Democracy in Rwanda Now -liikkeen kannatus on kasvussa. Liike vaatii Ruandan maanpakolaisyhteisöä hankkimaan diplomaattista tukea ja painostamaan rahoittajien ja länsimaisten hallitusten tuella Ruandan hallitusta. Hallitusta vaaditaan vastuuseen ihmisoikeusloukkauksista ja ihmisten katoamisista sekä poliittisen opposition oikeuksien ja vapauksien loukkaamisesta.
Presidentti Kagame on uhannut vangita kaikki maahan palaavat oppositiopoliitikot. Hän on nimittänyt heitä ”tyhmiksi idiooteiksi ja rikollisiksi”, jotka palvelevat ulkomaisia herrojaan ja pakenevat oikeutta Ruandassa.
Kun Kagame valmisteli vallansiirtoseremoniaa yhteisöjohtajien parissa, hän varoitti heitä yhteistyöstä ”vakoojien” kanssa. Nämä ovat Kagamen mukaan ulkomaisten herrojen palkkalistoilla myyden lojaalisuutensa ja isänmaallisuutensa eniten tarjoavalle.
Pidätys sisäpiirissä
Erään politiikantutkijan mukaan vain Ruandan demokraattinen vihreä puolue (Democratic Green Party of Rwanda) yritti vahvalla painostuksella estää perustuslain muutoksen. Se lähetti korkeimpaan oikeuteen pyynnön, jotta pykälää 101 ei muutettaisi ja toimikausirajoitusta poistettaisi. Yritys ei onnistunut. Oikeus puolusti muutosta, joka antaa Kagamelle mahdollisuuden pyrkiä jatkokaudelle.
Jacques Bihozagara, entinen ministeri ja entinen Ruandan suurlähettiläs Ranskassa ja Belgiassa, on ollut joulukuusta asti pidätettynä syytettynä vakoilusta.
– On todella haastavaa Ruandalle, kun se yrittää rakentaa ulkomaille kuvaa yhtenäisyydestä ja vauraudesta, ja sitten tapahtuu pidätys presidentti Kagamen sisäpiirissä, toteaa kenialainen Atunga Atuti, kansainvälisten suhteiden ja kansallisen turvallisuuden asiantuntija, joka tekee jatkotutkimusta Australiassa.
Ironista on, että sekä Ruanda että sen naapuri Burundi ovat samanlaisten ongelmien edessä. Kummassakin maassa hallitusten hutueliitti on vihjannut suunnitelmista hävittää maiden tutsivähemmistö.
Käännös: Eeva Suhonen
uutiskirje 
